Autoteollisuuden haaleanvihreä pelastuspaketti

Yhdysvaltojen ja Euroopan autoteollisuus on vaikeuksissa. GM, Chrysler ja Ford ovat leikkaamasa tuotantoa ja yrityksiltä on loppumassa rahavarat. Eurooppalisten autovalmistajien etujärjestö vaatii 40 miljardin euron tukipakettia teollisuudelle. Mukaan pyydetään hallituksia ja tätä kautta veronmaksajia. Ongelman ydin on siinä että kysyntä on laskenut, alalla on ylituotantoa ja markkinat ovat poistamassa ylikapasiteettia luonnollisella tavalla.

Autoteollisuudessa on ilmiselvästi mietitty tarkkaan miten näin suuri tukipaketti saadaan myytyä hallituksille ja miten ne saadaan mukaan pakettiin siten että tuen hyväksynnän vaikutus ei ole poliittista äänimarkkinaosuutta minimoiva. Autonvalmistajien mukaan EU:n päästötavoitteisiin ei päästä, jos yhtiöt eivät saa rahaa nykyistä ympäristöystävällisempien autojen kehittämiseen! Tarvitsemme tukea, jotta ympäristö pelastuu. Perinteinen työpaikkojen puolustaminen ei riitä. Lobbauksessa on käytössä on uudet vihreät argumentit.

Olemme tulleet ympäristömarkkinoinnin toiseen vaiheeseen. Ympäristön avulla voi myydä tukea idealle kuin idealle. Paketoimalla tuen vihreään pakettiin, se on helppo myydä kansalle.

Jos tämä tukipaketti menee läpi, tulee viherlobbaus yleistymään huomattavasti. 40 miljardia virherperustein riutuvan teollisuudenalan pelastamiseksi, joka polttaa merkittävän osan fossiilisia polttoaineita, olisi loistava avaus. Se olisi avaus pelille, joka taatusti jatkuisi muiden alojen hyödyntämänä ja joka lopulta veisi pohjan todellisilta lobbauksilta. Pahimmassa tapaksessa kehityskulku kääntäisi yleisen mielipiteen aitoja ekologisia poliittisia päätöksiä vastaan.

Lokaajapojat

Suomessa paljastui eilen hyvin erikoislaatuinen, laajamittainen ympäristörikos. Lokapojat Oy on laskenut vuosikausia jäteöljyjä ja rasvoja kaupungin viemäreihin. Yrityksen johto on ollut toiminnan takana ja se on ollut hyvin järjestäytynyttä ja tarkoitushakuista.

Suomessa jätteiden keräilijällä, kuljettajalla sekä niitä varastoivalla ja käsittelevällä yrityksellä pitää olla tarvittavat luvat. Jätteiden kuljetuksista säädetään jätelaissa ja jäteasetuksessa sekä valtioneuvoston päätöksessä 659/1996. Lupien lisäksi jätteen ammattimaisesta keräämisestä ja kuljettamisesta on tehtävä ilmoitus jätetiedostoon, joka toimitetaan alueelliselle ympäristökeskukselle.

Lokapojat Oy:llä oli varmasti luvat kunnossa, mutta kuinka on mahdollista että luvan saannin jälkeen toimintaa ei ole valvottu? Sen sijaan yrityksellä ei näyttäisi olevan ISO-14001 ympäristösertifikaattia eikä se ollut EMAS-järjestelmässä mukana. Näyttää siltä että jätealalla yritys voi kasvaa varsin suureksi ilman että asiakkaat ovat kiinnostuneet ympäristönjohtamisjärjestelmistä ja valvonnasta.

Väitän että tässä tapauksessa tarkastuksissa Lokapojat olisi jäänyt kiinni lainvastaisuuksista eikä toiminta olisi päässyt laajenemaan näin laajamittaiseksi, jos ympäristönjohtamisjärjestelmä olisi ollut käytössä. Ympäristöjärjestelmät ovat edelleen täysin vapaaehtoisia ja tässä on hyvä esimerkki mihin se pahimmassa tapauksessa voi johtaa. On ymmärrettävää että ko. standardeja ei voi vaatia kaikilta toimialoilta tai pieniltä yrityksiltä aiheuttamatta turhaa byrokratiaa, mutta ilmiselvästi on olemassa toimialoja, joiden valvonta ei ole tänä päivänä riittävää. On hyvin mielenkiintoista seurata millaisiin rangaistuksiin tämä johtaa yrityksen kohdalla mutta vielä mielenkiintoisempaa on nähdä mitä muutoksia tapahtuu, jotta vastaavat tapukset voidaan jatkossa välttää.

Autoalan keskuliitto ja lokit

Naurulokin poikanen oli päässyt komistamaan Autoalan keskusliitto Ry:n kokosivun mainosta torstain Helsingin Sanomissa. "Synttärilahjaksi Säätiö?", Hyvää Syntymäpäivää Nikke Naurulokki. Sivun ylälaidassa suurella AKL logo. Välitön mielikuva, AKL on lahjoittanut ympäristönsuojeluun. Jatkan lukemista tarinan loppuun, enkä ensimmäisellä kerralla hoksaa miten tämä liittyy lokkiin tai luontoon. Toisella kerralla se löytyy: "ympäristöystävällinen teknologia vaatii lisäkoulutusta nykyisiltäkin työntekijöiltäkin".

Mitä tarkoittaa säätiö, kysymysmerkki? Eikö säätiötä perustettukaan? Mihin ja kuka on tehnyt lahjoituksen? Miten se liittyy lokkiin?

Autoalan Keskusliitto ry on autoalan taloudellisia ja työmarkkinaetuja ajava ja palveluja tuottava yhdistys. Autoala tarkoittaa tässä korjaamoita, katsastuskonttoreita jne. Yhdistys on täyttänyt 75 vuotta ja kerännyt lahjoituksia Autoalan ammittikoulutuksen edistämissäätiöön. Rahaa on saatu kasaan 500 000 euroa, josta AKL on lahjoittanut 70%. Edistämissäätiö tukee koulutusta, jossa ilmiselvästi sivutaan ympäristöäkin.

Näillä tiedoilla näyttää siltä että AKL on tehnyt fosfaattipitoisimman viherpesukampanjan mitä olen aikoihin nähnyt.

Luonnon suojelulla voi myydä, muuttaa imagoa ja aiheen hyödyntäminen mainonnassa vain vahvistuu. Negatiivinen puoli on se että pian todelliset teot eivät erotu, mutta toisaalta massoilta alkaa löytyä joustoa ja esim. tiukempien poliittisten määräyksien läpiviemiseen. Vihreys on vaaliteema kunnallisvaaleissa läpi puolueiden. Luulisi että tämä näkyy seuraavalla kaudella päätöksissä eikä kenenkään ehdokkaan tarvitse pelätä että pettää äänestäjiään, jos rakentaa yhteiskuntaa ympäristöystävälliseen suuntaa ja vaatii kansalaisilta elämäntapojen muutosta, uhrauksia.

Sitä jään kuitenkin miettimään, miksi selkeä viherpesu saa mennä läpi ilman että kansalaiset, kansalaisjärjestöt ja media puuttuu siihen. Greenpeace tarttuu suurimpiin yrityksiin ja osaa median hallinnan. Mutta se että orang utan naamioitunut aktivisti levittää Neste biodieselin vastaisia lakanoita Katajaharjun sillalle ei näytä olevan tarpeeksi suuri pelote. Jotain puuttuu kokonaisuudesta. Jään miettimään mikä se on.

Nestlen seula vuotaa taas

Joillekin yrityksille sattuu enemmän kuin toisille. Tallinkin tapauksessa kirjoitin yrityksen DNAsta. Kun lukee Nestlen viimeisiä uutisia ei voi välttyä samoista ajatuksista.

Ei kukaan usko että Nestle tarkoituksella haluaa tuhota yrityskuvaansa ja toistaa systemaattisesti virheitä. Nestle on joka tapauksessa kuuluisa kehitysmaista ja äidinmaidonkorvikkeesta jo vuosikymmenien takaa. Nestle halusi maksimoida markkinat ja markkinoi korviketta maihin, johon sitä ei olisi pitänyt myydä. Jauhe sekoitettiin epäpuhtaaseen maitoon ja seurauksena oli lapsikuolleisuuden lisääntyminen. Nestlen vastainen boikotti on yksi onnistuneimpia ja pakotti yrityksen muuttamaan toimintatapaansa.

Kuinka on mahdollista että Nestlen maitojauhe otsikoissa taas? Kiinassa melamiini-skandaali koskettaa useita yrityksiä ja Nestle on yksi näistä. Voisi ajatella että Nestlen historia nimenomaan on ollut niin kova koulu, että yrityksen prosessit on loppuunasti hiottuja eikä mitään tällaista voi enää tapahtua. Onko kyse arvoista eli taloudellisen maksimin lyhytnäköinen tavoittelu on liian pinnalla? Läpeensä osaamatonhan koko yritys ei voi olla. Vai onko yrityksen globalisaatio epäonnistunut? Ongelma sattui Kiinassa eikä Kiinaan laajentuminen ole kaikista helpoin etappi. Jos maan oikeusjärjestelmä on kehittymätön, systeemi johon ei kukaan luota, ja kansan ainoa tavoite rikastuminen, tulokkaalle voi olla hankalaa lokalisoitua markkinoilla pärjätäkseen ja samalla kuitenkin viedä globaalit laatustandardit mukanaan.

Ruokaskandaalit eivät ole ennenkuulumattomia Kiinassa. Tämä on viimeaikaisista tapahtumista laajamittaisin ja kohdistuu erityisesti lapsiin. Kun asuin Kiinassa tapahtui Nanjingissa rotanmyrkkytapaus jossa ruokaan oli sekoitettu myrkkyä. Tuolloin kyseessä oli kilpailijan ilkivalta.

Rehellistä puhetta

Näen yhteiskuntavastuussa toistaiseksi enemmän business mahdollisuuksia kuin Björn Wahlroos, mutta Nallen ajatukset ovat hyvin rehellisiä ja argumentit ovat kivenkovia. Wahlroos oli puhumassa mainontapäivän tapahtumassa ja toisti jo usein kuultuja näkemyksiään yhteiskuntavastuusta ja yrityksen moraalista.

Yksi ongelma nykyisessä trendissä, jossa kaikki väittävät ottavan vastuuta ympäristöstä ja ihmisistä lainsäädännön määräämien rajojen yli, on se että näin yritykset antavat viestin että asiat menevät oikeaan suuntaan liberaalisti. Yhteiskunnan ei ole tarvetta sekaantua lainsäädännön kautta toimintaan. Wahlroos näkee että yritys on yhden asian liike ja ainoa tavoite on tuottaa voittoa omistajilleen. Tästä olemme samaa mieltä. Mutta toistaiseksi, vielä tänäkin päivänä, on mahdollista tuottaa suurempia voittoja olemalla edellä muita kestävässä kehityksessä. On mahdollista luoda kilpailuetua panostamalla esimerkiksi ympäristöystävällisiin tuotteisiin, jos yritys osaa markkinoida toimintansa oikein. On myös mahdollista löytää uusia markkinoita, joita muuttuvat kuluttajapreferenssit ja lainsäädäntö synnyttää.

Strategic sustainability on Dexter Dunphyn mukaan vaihe jossa yritys hakee kestävästä kehityksestä kilpailuetua. Asia kuulostaa hyvin järkeenkäyvältä. Toisaalta kaikki yritykset hakevat kilpailuetua ja kestäväkehitys on tässä yksi keino muiden perinteisten mukana. Olipa yritys ympäristöorientoitunut tai ei, näin kannattaa toimia, jotta voidaan maksimoida omistajaetu. Tähän lainsäädännön ylittävään toimintaan on viimeaikoina panostettu ja se näyttää toimivan toistaiseksi. Mutta kuinka kauan?

Ostin joku päivä sitten lattiapesuainetta. Etsin vaihtoehtoa joka on ympäristöystävällinen. Se ei ollut vaikeaa. Kaikki vaihtoehdot olivat ympäristömerkittyjä, joko omia tai muiden organisaatioiden merkkaamia. Kuluttajana minun oli mahdotonta tietää mikä näistä on aidosti muita parempi. Onko kaikki muutkin tuotteet muuttumassa samalla tavalla hyviksi valinnoiksi? Onko vihreys kommoditisoitumassa? Onko jatkossa kestävän kehityksen mukaisesti mahdollista rakentaa kilpailuetua? Sulkeutuuko ympyrä ja lopulta lainsäädäntö muodostaa rajat sille mitä kannattaa tehdä täydellisessä kilpailussa jotta yrityksen kilpailukyky säilyy?

Wahlroos on selkeästi samoilla linjoilla Milton Friedmannin kanssa. Kaikki lainsäädännön yli menevä toiminta on puhdasta sosialismia. Jos "vihreän" kilpailuedun rakentaminen muuttuu mahdottomaksi, omistajaetu kärsii ja kas Milton ja Björn ovat oikeassa.

Näyttäisi siis siltä että "sustainability waveriderit" ajavat meitä illuusioon, jossa lainsäädäntöön ei kannattaisi panostaa ja asiat hoituvat itsestään. Uusliberalistinen näkemys on hyvin rehellinen. Ei kannata uskoa että yritykset ajaisivat laajempaa etua. Olen tässä selvästi aatteen kanssa samoilla linjoilla. Se missä en ole koulukunnan takana liittyy yhteiskunnan ohjauksen määrään. Kun uusliberalismi haluaa minimoida yhteiskunnan puuttumisen siihen pisteeseen saakka mikä tuottaa maksimaalisen kokonaistaloushyöhyn, katson että ohjausta tulee lisätä siihen saakka joka takaa luonnonympäristön, meidän ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet.

Oman metsän suojelusta

Olen kotoisin metsästä - tai jos ei nyt ihan umpimetsästä niin siitä metsän rajalta mistä piha ja pelto alkoi. Vanhemmilleni metsän hoito, ihmisen puuttuminen metsän kasvuun, on ollut aina luonnollinen asia. Hoitamaton metsä on ruma, hoitamattoman metsän isäntä on laiska. Metsästä on otettu puuta välillä omakotitalon rakentamista varten ja välillä se on toiminut tulonlähteenä.

On luonnollista että nykyisenä kaupunkilaisena katselen asiaa vähän eri näkökulmasta. Metsän arvo on minulle esteettinen ja esteettinen makuni on luonnollinen. Suurin arvo tulee siitä tiedosta että metsä sitoo hiilidioksidia enkä halua tukea tuon hiilidioksin päästämistä uudelleen kiertoon. Monimuotoisessa metsässä viihtyy laaja kirjo eläinlajeja, mielellään näen ne siellä. On hyvin todennäköistä että jossain vaiheessa olen kaupunkilainen metsänomistaja. Ja yhtä todennöistä on että peritty talousmetsä muuttuu vuosi vuodelta vähemmän talousmetsän näköiseksi. Minun päätökseeni ei Brunila, MTK tai tempoileva veropoliikka vaikuta.

Tuskinpa vanha talousmetsäni tuolloin kelpaa yksityiseksi suojelualueeksi, mutta tiedoksi muille metsänomistajille, avohakkuu ei ole ainoa tapa saada metsästä tuloa. Yksi mahdollisuus on perustaa yksityinen suojelualue. Valtio maksaa tuolloin puustosta niin että laskennallisesta arvoasta vähennetään 20%. Tämä vastaa kutakuinkin summaa jonka metsänomistaja olisi saanut ennen tämän kesän veronalennusta metsän myynnnistä. Metsäpolitiikka voi kuulostaa hiukan ristiriitaiselta, koska yritetäänhän nyt kaikki mahdolliset metsänomistajat saada liikeelle myymään halvalla puuta metsäteollisuuden tarpeisiin. Valtion määrärahat suojeluun ovat hyvin rajoitetut, 5 miljoonaa euroa vuodessa. Eli tämä ei metsäteollisuutta kaada. Pikemminkin osoitus että strategia ei ole täysin yksisilmäinen.

Siis jos omistat metsää, joka on rakennepiirteiltään ja lajistoltaan monipuolisista lehtoa, kangasmetsää eteläsuomesta ja haluat nauttia metsästä tulevaisuudessakin ilman laskennallista taloudellista menetystä, ota yhteys paikalliseen ympäristökeskuskseen ja tarkista on suojelu metsäsi osalta mahdollinen.

Porkkanaparvi

Carrotmob Suomen osasto on siis perustettu jokunen päivä sitten ja mediakynnykset ylitetty. Huomasin Jaiku keskustelun aiheesta, ja tilaisuus olisi ollut kyllä mielenkiintoinen olla mukana, mutta viime aikoina on ollut pakko priorisoida asioita.

Carrotmob ajatuksessa siis jaetaan porkkanaa, ei keppiä. Ei boikotoida, vaan palkitaan positiivisesti liikkeitä jotka lähtevät aktiivisesti ympäristötalkoisiin mukaan. Perusidea menee kutakuinkin näin. Kuluttajat liittyvät yhteen, kilpailuttavat yrityksiä siltä kannalta kuka lähtee tempauksessa suurimmalla osuudella mukaan kehityshankkeeseen ja julkisuuden kautta voittaneelle yritykselle tuodaan lisämyyntiä, jonka tuotosta siis luvattu osuus käytetään ko. liikkeen ympäristöinvestointeihin.

Idea on hyvä ja menestyksessä ja elinkaaren pituudessa ratkaisevaa on toteutus. Toteutuksessa olisi syytä löytää hyvin kasvanut pitkäkestoinen porkkana jyrsittäväksi kaikille osapuolille, mukaanlukien he, jotka pyörittävät organisaatiota, hoitavat mm. sopimusteknisen puolen ja viestinnän.

"Vaikutuksemme on vähäinen"

Ilmiö: Vesien saastuminen, Itämeren tila
Vuosi: 1997
Sanottua: Suomen alueelta tulee vain vähäinen osa, noin 10-12 prosenttia, Itämeren koko ravinnekuormituksesta, eikä Suomen toimenpiteillä voitaisi tämän vuoksi vaikuttaa paljoakaan Itämeren tilaan (Maa- ja metsätalousministeriö)

Ilmiö: Globaali metsäkato
Vuosi: 1998
Sanottua: Metsäteollisuuden osuus maailmanlaajuisesta metsäkadosta on häviävän pieni ja suurin syyllinen on polttopuun käyttö. Pöyryn tilaston mukaan paperiteollisuus käyttää ainoastaan 13 prosenttia maailman puusta (Juha Niemelä UPM-Kymmenen yhtiökokouksessa)

Ilmiö: Ilmaston lämpeneminen, hiilidioksidipäästöt
Vuosi: 2008
Sanottua: Todellisuudessa Suomen liikenteessä yli 50 prosenttia CO2-päästöistä syntyy henkilöautoilusta. Lentoliikenteen osuus on alle 2 prosenttia (Kati Ihamäki).

Tallink ja yrityksen DNA

Tallink pääsi taas otsikoihin viime viikolla. Tällä kertaa kyse oli työntekijöiden tavaroiden tonkimisesta. Ei ole kauaa kun Tallinkin johto öykkäröi laivoilla ja käyttäytyi humalassa väkivaltaisesti ja epäkunnioittavasti työntekijöitään kohtaan. Vuonna 2005 yritys oli otsikoissa, kun tuli ilmi että laiva laskee jätevetensä Suomenlahteen. Paljon negatiivisia uutisia yhdestä yrityksestä.

Tässä on tyypillinen tapaus siitä kuinka yritysjohto näyttää mallia koko yritykselle. Jos johdon moraali on kiero, sairastaa koko yritys. Tallinkin DNAssa on jotain vikaa. Ehkäpä yleisempi termi on yrityskulttuuri, DNA, perimä, on jotenkin enemmän lopullista, jota ei voi muuttaa. Voiko perimmäinen yrityskulttuuri olla jotain sellaista josta ei pääse eroon? Ainakin vaikeaa se näyttää olevan. Tapaan toimia tottuvat kaikki vähitellen, muutos vie aikaa. Varmaa on että yrityskultuuri ei muutu, jos sitä ei ole halua muuttaa.


Tallinkin tapauksessa näyttää siltä että halua ja kykyä muuttua ei löydy. Paine muutokseen tulee usein markkinoilta. Tallink Siljan matkustajamäärä laski 56 000lla heinäkuussa vuoden takaiseen verrattuna. Vikingillä matkustajakatoa ei ollut. Tässä olisi paikka todistaa minulle että olen väärässä DNA ajatuksieni kanssa.

Eilen Nike tänään Zara

Päivän Helsingin Sanomat uutisoi Zaran alihankkijan käyttävän lapsityövoimaa Portugalissa.

"Kaksi 14- ja 15-vuotiasta tyttöä olivat tarkastajilta piilossa suljetussa tilassa. Yritys on tuomittu vastaavista rikoksista aiemminkin"

Zaralla on kovin erilainen suhtautuminen asiaan kuin Nikellä: Emokonserni ei aio purkaa sopimusta ko. alihankkijan kanssa. Alihankkija kommentoi että työt jatkuvat kuin ennenkin.

Mielenkiintoista tapuksessa on että alaikäiset työntekijät ovat työntekijöiden lapsia. Onko kyseessä lapsityövoima? Mitä lapsityövoima on? Minäkin olen tehnyt lapsuuteni kotitilalla töitä eikä se ole ollut pahasta, päinvastoin. Monet ikäpolvestani ovat jakaneet mainoksia 12 vuotiaana taskurahan eteen.

Kuka on lapsityöläinen? (YK:n määrittelemänä)

YK:n erityisjärjestön, Kansainvälisen työjärjestön (ILO) määritelmän mukaan "lapsityövoimalla" tarkoitetaan alle 15-vuotiaita lapsia, jotka tekevät työtä elantonsa hankkimiseksi. Koulun jälkeen suoritettava "kevyt työ" perheyrityksessä tai kotimaatilalla auttaminen lasketaan hyödylliseksi työksi.

Pahimmassa muodossa työ:

• häiritsee koulunkäyntiä

• vaarantaa lapsen fyysisen tai psyykkisen hyvinvoinnin

Peheyrityksestä tuskin oli kyse. Lapsityövoiman määritteen ehdot voi hyvinkin täyttyä. Olisin odottanut Zaralta täysin toisentyyppistä vastausta. Tarttumista asiaan ja lupausta ettei tällaista sallita. Zara ei taida olla yhteiskuntavastuun wave rider.

Nike uutisissa taas

Eilisen Taloussanomat uutisoi Niken Malesian hikipajoista.

Nike ilmoitti perjantaina ryhtyvänsä tarkkailemaan malesialaista alihankkijaansa. Seurannassa paljastui, että tehtaan työntekijöiden asuntolat olivat ala-arvoiset. Myös heidän palkkatietojaan oli kaunisteltu.

Niken tarina CSR alueella on pitkä eikä liene tarvetta käydä sitä läpi tässä. Yritys kielsi alunperin mahdollisuutensa puuttua alihankkijoidensa toimintaan, kun epäkohdat tulivat ilmi. Paine ja huono julkisuus kasvoi ja sen lopulta tämän vaikutus myyntiin pakotti toimiin. 10 vuotta sitten yrityksen toimitus johtaja Phil Knight astui esiin ja myönsi että hänen kenkänsä ovat tulleet synonyymiksi orjatyölle. Yritys lupasi muuttaa tapansa - pakon edessä. Pian tämän pressikonferenssin jälkeen alkoi tulla esille palkkaukseen littyviä ongelmia kaukoidästä. Ja näyttää siis siltä että edelleenkin painitaan samojen ongelmien kanssa.

Jokin on kuitenkin muuttunut kymmenessä vuodessa. Se on suhtautuminen ongelmiin. Niitä ei enää peitellä, ne otetaan vakavasti ja niihin luvataan puuttua. Vielä ei ole päästy kuitenkaan siihen pisteeseen että kaikkialla maailmassa työntekijöillä olisi ihmisarvoiset olosuhteet.

Olipa kyse sosiaalisesta tai ympäristövastuusta huima muutos on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Ennen yritykset yrittivät vaikuttaa lainsäätäjiin, jotta esim. ympäristölakeja ei tiukennettaisi. Nyt asioida parannetaan vapaaehtoisesti, toiminta on proaktiivista. Tai ainakin useimmat parantavat ja onhan se edistystä että jopa se on muuttunut reagoivaksi, kun ongelmia ilmenee.

Tervehdys arvoisat lukijat!

Tämä blogin aloitus on ollut mielessäni useamman kuukauden ajan, mutta olen siirtänyt sitä koko ajan koska en ole ollut varma riittääkö aikani riittävään aktiivisuuteen kirjoittamisessa. Onnistunut blogi vaatii kuitenkin vähintään 1-2 kertaa viikossa huolenpitoa.

Keskustelu yritysten yhteiskuntavastuusta ja ympäristöasioista on lisääntynyt viime aikoina. Uskon että suomenkieliselle blogille, joka seuraa kirjallisuutta, mediaa ja tapahtumia tästä näkökulmasta, on kysyntää. Päivittäen saamme lukea yrityksistä, jotka tavalla tai toisella epäonnistuvat CSR-alueella (Corporate Social Responsibility). Vastuullista Toimintaa -blogi tulee siis keskittymään yritysten yhteiskuntavastuun moniuloitteeseen kokonaisuuteen. Katsantokanta ei voi kuitenkaan rajoittaa vain yrityksiin vaan sen tulee kattaa laajemmin sidosryhmät. Toivottavasti tästä ei tule pitkä lista epäonnistumisia ja kritiikkiä vaan myös lista loistavista oivalluksiksta siitä kuinka yritykset ovat onnistuneet muuttamaan maailmaa parempaan suuntaan ja luomaan samalla taloudellista hyötyä omistajilleen ja mielekästä työtä ihmisille.

Tämä ei ole ensimmäinen blogi-kokeiluni. Tiedän mihin ryhdyn. Reilun vuoden ajan kirjoitin markkinoinnista ja tekniikasta www.s60.com sivuilla MRKTNGman blogissa. Kyseessä oli työnantajan ajalla ja rahalla tehty työ. Tässä on kyseessä puhtaasi oma aika ja henkilökohtainen kiinnostus. En työskentele CSR-asioiden parissa. Opiskelen vapaa-ajalla environmental management kursseja Helsingin Kauppakorkeassa ja olen matkustanut, vai sanoisiko rypenyt, riittävän määrän kehitysmaissa reppu selässä jotta maailman monimuotoisuus jollain tavalla aukeaisi koko karmeudessaan ja kauneudessan minulle.

Toivottavasti saamme hyvän keskustelun aikaan.