Uhkailevat pankit

OP:n Jouko Karhisen ja Sampo-Pankin Johanna Lammisen uhkailut ovat olleet mielenkiintoista katsottavaa. Väitän, että yleensä tällaiset puheenvuorot käydään kulissien takana lobbausosastolla, mutta ihan hienoa tämä uusi avoimuus. Uhkailijat eivät ilmeisesti olleet täysin ajantasalla mitä kaikkea lakiin voidaan kirjoittaa sisään. Kotipaikkaperiaate tekee siirron hankalaksi.

 Uhkailu arvopaperikauppatoiminnan ulkomaille muutosta on mielestäni hieman ristiriidassa mitä vuosittaisessa CR-raportissa kirjoitetaan. OP pohjola toteaa CR-raportissa mm. näin:

"Vahva vakavaraisuus, maltillinen riskinotto ja taitava riskienhallinta sekä sitoutuminen yhteiskunnan pitkäjänteiseen kehittämiseen ovat toiminnan perusta."

 Verojen maksukin nähdään osana taloudellista vastuuta:
"Taloudellisia vaikutuksia syntyy suorista rahavirroista, kuten bonusten maksusta asiakkaille, ostoista tavaran- ja palvelun- toimittajilta, palkkojen maksusta henkilöstölle, verojen maksusta valtiolle ja kunnille sekä tuesta yleishyödyllisille toiminnoille."

Ehkä CR-raportti on nypäivän Pahkasika-lehti. Sattuuhan kuuluisan huumoripläjäyksen loppuminen ja CR-raporttien yleistyminen ajallisesti yhteen.

0.1% rahoitusmarkkinavero on kova ottaen huomioon välityspalkkioiden tason. Käytännössä piensijoittajan välitysmaksut jopa tuplaantuisivat ja instituutioille jopa moninkertaistuisivat. Toisaalta valitysmaksut ovat painuneet niin alas, että niiden kohoaminen ei muuttaisi juuri mitään. Muutos tuntui vain niiden kukkarossa, joiden mielestä rahoitusmarkkina on kasino eikä paikka hankkia rahoitusta sijoittajilta ja toimia sijoituksien jälkimarkkinana. Pitkäjänteiselle sijoittajalle tilanne pysyisi käytännössä muuttumattomana.

Pankkien argumenttina on ollut epäedullinen kilpailuasetelma suhteessa ulkomaisiin kilpailijoihin. Jos ajatellaan, että välitysmaksujen hinta määräytyy (vapailla:-) markkinoilla, se että markkinoilla säilyisi ulkomaalaisia vaihtoehtoja, joka eivät ole veron piirissä, niin periaatteessa ulkomaiset toimijat määrittävät alhaisen markkinahinnan. Tulisiko tällöin vero maksettavaksi asiakkaille vaiko pankeille? Kilpailun pitäisi pitää huolta siitä, että veron kustannukset jäisivät sen piirissä oleville pankeille pienentyneiden katteiden muodossa. Luulatavasti juuri siksi poru on niin suuri.

Vihreä kasvu

Ajatus vihreästä kasvusta tulee nykyään vastaan melkei jokaisen puolueen ja suomalaisen instituution virkamiehen puheesta. Minusta vihreä kasvu voi toimia viemällä yhteiskuntaa kestävämpään suuntaan yksittäisen yrityksen kohdalla (=näpertelyä), mutta nykyistä kavuun perustuvaa talousjärjestelmää pelastavaksi konseptiksi siitä ei ole. Väännän vähän rautalankaa siitä mistä on kyse.

Vaikka tämä hetken suurin ongelma on väestön liikakasvu, pitkällä aikavälillä väestön määrä maapallolla kääntyy laskuun. Konsensus on että tämä tapahtuu noin 2050 ja 9-10 miljardin ihmisen kohdalla. Kun väestö vähenee, aiheutuu nykyisenmuotoiselle talousjärjestelmälle uusia paineita. Tästä olemme saaneet osviittaa mm. Japanista.

Tämän uutisen mukaan vuonna 3000 on jäljellä enää 500 japanilaista . Nyt kun ajatukset on tuhannen vuoden päässä, pitää huomauttaa että moderni taloustiede on noin 150 vuotta vanha. Mitä jatkuvan kasvun vaatimukseen tulee, en osaa sanoa milloin se tuli kyseenalaistamattomana mantrana mukaan tieteeseen ja varsinkin politiikkaan. Joka tapauksessa nythän yleisesti ajatellaan, että talouden tulee kasvaa, jotta hyvinvointi voidaan säilyttää. Vaaditaan, että talouden tulisi kasvaa muutaman prosenttiyksikön verran vuodessa, koska työn tehokkuuskin kasvaa. Ilman kasvua syntyy ongelmia, mm. työttömyys lisääntyy. Talouden kasvua ei kuitenkaan katsota henkilötasolla, kuten bruttokansantuote per henkilö. Sitä katsotaan ja vaaditaan maatasolla. Esimerkiksi Japanin henkeä kohti oleva BKT oli 2010 historiallisessa huipussaan vaikka kansantalous oli polkenut paikallaan yli 15 vuotta.

Japani kun on demografiakehityksessä muuta maailmaa edellä, ts. vanhentunut jo nyt, ja väkimäärä on kääntynyt laskuun. Jos japanilaisia olisi 500 henkeä tuhannen vuoden kuluttua, kuten nykyisiin oletuksiin perustuvat väestölaskelmat osoittavat, noiden 500 tietenkin pitää saada aikaan vähintään sama talouden aktiviteetti kuin 127 miljoonan japanilaisen tänään. Itse asiassa tuokaan ei riitä. Jotta heillä olisi kulutettavaa tarpeeksi, BKT henkeä kohden tulee kasvaa noin 3,4% per vuosi seuraavat 1000 vuotta. Vasta tällöin Japanin BKT vuonna 3000 olisi edelleen yhtä suuri  kuin nykyisin. Tässä en ole ottanut huomioon inflaatiota. Eihän sellaista japanilaisessa yhteiskunnassa olekaan. Ehkä noin viiden prosentin vuosittainen "vihreä kasvu" varmaan riittäisi, kun tehokkuuden lisääntyminen otetaan huomioon. Mutta vähän minua edelleen käy sääliksi noita 500 henkeä. Kiirettä niillä ainakin pitää, jotta he ehtivät kuluttaa elämässään tarpeeksi.