tiistai 22. heinäkuuta 2014

Sähkön nettomittaroinnin perusperiaatteet toimivan sähkömarkkinan muodostamiseksi

Porissa on puhuttu nettomittaroinnista. Kuten yleensä asioita voi tehdä monella tavalla, niin nettomittarointiakin. Kun ei mennä yksityiskohtiin, jokainen tulkitsee tavallaan ja ristiriitoja syntyy. Esimerkiksi porissa Juha Sipilä kovasti ajoi nettomittarointia sähkölaskutukseen ja Osmo Soininvaara esitti huolensa.

Sanotaan se nyt heti alkuun selvästi. Kannatan nettomittarointia. Alla periaatteista kannattamastani nettomittaroinnista:

1. Sähkömarkkina tulee tehdä yksinkertaiseksi ja läpinäkyväksi. Nettomittarointi on osa toimivaa sähkömarkkinaa.
2. Sähkömarkkina perustuu muuttuvaan sähkön hintaan. Kaikkessa sähkön ostamisessa muuttuva hinta on perustuote, jonka päälle on mahdollista ostaa hintakattoja tai "terminoida" hinta tasaiseksi pitemmälle ajalle (ns. kiinteä hinta).
3. Nettomittaroinnin suunnittelussa muuttuva hinta on oleellinen tekijä jota ei voi ohittaa, itse asiassa reilussa markkinassa netotus tapahtuu aina laskettuna rahallisesti ei energian määränä.*
4. Netotuksessa oleellista on ajanjakso, jolloin hinta pysyy vaihdannassa vakiona. SPOT-markkinassa tuo hinta on tunti. Jos sovittuna on pitempi ajanjakso vakiohinnalle, nettomittarointi tulisi toteuttaa esim. vuoden sisällä (jos maksu pysyy samana vuoden ajan).
5. Netotus tehdään per käyttöpaikka, ei per vaihde mittarissa.
6. Sähkön siirrossa on käytössä pientuottajille / -kuluttajille yksinkertainen malli. Tämä malli on ns. käyttäjä maksaa malli. Pientuottaja maksaa verkosta käytetystä sähköstä siirtomaksun. Verkkoon syötetyn sähkön siirron maksaa sähkön käyttäjä, ei sähkön tuottaja.

Esimerkki 1.
Omakotitaloasiakas on pientuottaja. Hän on sopinut sähköntuottajansa kanssa sopimuksen, jossa hän ostaa sähköä verkosta SPOT-hintaan lisättynä verkkoyhtiön siirtomaksulla. Hänen myymänsä sähkö hyvintetään niinikään SPOT-hinnan mukaan. Saman tunnin sisällä omakotitalokuluttajan ostetusta sähköstä vähennetään omatuotettu sähkö. Jos omatuotettua sähköä on käyttöpaikassa enemmän kuin ostettua, sähköyhtiö netottaa kuluttajalle erotuksen SPOT-hinnan mukaan. Muuttuvaa sähkönsiirtomaksua ei peritä kyseiseltä tunnin aikana.

Esimerkki 2. 
Omakotitaloasiakas on pientuottaja. Hän on sopinut sähköntuottajansa kanssa sopimuksen, jossa hän ostaa sähköä verkosta ns. kiinteään hintaan. Sähköyhtiöllä on lupa muuttaa hintaa. Jos hinta on sama laskutuskauden yli, ko. laskutuskaudella tehdään netotus kauden lopussa. Jos hinta muuttuu kesken laskutuskauden, netotus lasketaan hinnan muutokseen saakka. Sähkönsiirtomaksut maksetaan vain niiltä osin kuin sähköä siirtyy talouteen. 

Nettolaskutukseen lisäksi kiinnittäisin siis huomiota myös sähkön siirtoon ja sen maksujen helppoon ymmärtämiseen. Energiateollisusu ry. on ohjeistanut että piensähköntuottajalta voi verkkoyhtiö periä maksimissaan 7c/kWh maksun. Nykyisin verkkoyhtiöt perivät maksuja vaihtelevasti. Joissakin tapauksissa sähkön verkkoon syöttäminen on ilmaista, joissakin yhtiössä käytetään maksimimaksua. Sähkön syöttäminen verkkoon muuttuu käytännössä kannattamattomaksi jos maksimimaksu peritään. Kyseessä on myös kaksinkertainen laskutus (kantaverkkoon menevä sähkön määrä vaihtelee ja todelliset tuotannon aiheuttamat maksut näin ollen vaihtelevat ajan mukaan. On kuitenkin mahdollista määrätä tasainen siirtomaksu tietyn ajan sisälle, joka pitää sisällään kantaverkkomaksut). Netotukseen liittyy muitakin ongelmia. Sähköyhtiöstä riippuen pientuottajan sähkönkäyttöä ja myyntiä laskutetaan per vaihde sähkömittarissa, ei per käyttöpaikka. Tällön kuluttaja näennäisesti syöttää verkkoon sähköä, vaikka tarvetta käytölle olisi vielä omassakin taloudessa. 

---

*Esim. päästöoikeuksissa pidetään huoli siitä että energia hinta seuraa päästöjä.

Ei kommentteja: