Pandora's Promise - dokumenttielokuva ydinvoimasta

Sain mahdollisuuden katsoa ennen laajempaa jakelua Pandora's Promise -dokumentin ydinvoimasta. Dokumentti on näytetty televisiossa CNN:llä Yhdysvalloissa tasan kuukausi sitten 7 marraskuuta. Dokumentin voimaa hyödynsi samaan yhteyteen ajoitettu neljän tiedemiehen ydinvoimaa puoltava ulostulo.

Dokumentti käy kohta kohdalta läpi yleisiä ydinvoimaan liittyviä käsityksiä ja pyrkii osoittamaan, miksi nämä käsitykset ovat vääriä. Lista on pitkä sisältäen mm. ydinvoiman ja ydinaseiden yhteyden, jätekysymykset, onnettomuusriskit ja onnettomuuksien aiheuttaman säteilyn. Elokuvan parasta antia on nimenomaan yleisen käsityksen oikaiseminen räikeimmissä ja selvimmissä tapauksissa, kuten sen kertominen kuinka vähän ydinvoima on aiheuttanut suoria todistettavia ihmishenkien menetyksiä. Myös säteilykysymyksissä elokuva tekee hyvää työtä kertoen perusteita taustasäteilystä ja nykyisestä tilanteesta Fukushimassa ja Tšernobylissä.

Yksi suuri puute on, että elokuva ei käsittele talouskysymyksiä millään tavalla.  Se ei myöskään puhu ydinvoiman ja uusiutuvien käytöstä yhdessä ja uusiutuvan energian vaikutuksesta ydinvoiman kannattavuuteen, jos energiamarkkina halutaan nähdä toimivana markkinana. Talouden käsitteleminen olisi oleellista, koska ydinvoiman rakentamisen kannattavuus on ollut viime aikoina hyvin hankala arvioida ja näyttää siltä että uuden voimalan tilaaja joutuu sekä valmistautumaan pitkiin viivästyksiin että jopa oikeudenkäynteihin ja useisiin miljardeihin kasvaviin lisälaskuihin. Nämä tekijät eivät lisää ydinvoimainvestointien houkuttelevuutta energiayhtiöissä. 

Erityisen harmillisia elokuvan uskottavuuden kannalta oli vastakkainasetteluvalinnat. Ydinvoiman vastustajat olivat tavallista "tuulipukukansaa". He puhuivat tunteikkaasti, nopeasti poukkoillen ja huonosti argumentoiden. He syyttivät YK:ta salaliitosta, jossa miljoonat ydinvoiman kuolonuhrit on peitelty julkisuudelta (jenkeistä löytyy kaikenlaisia salaliittoihin uskojia ja tähän oli sitten valittu sopiva). Ydinvoiman vastustajat haluttiin siis alleviivaten leimata tietämättömiksi, höyrähtäneiksi ja salaliittoihin uskoviksi. Ydinvoiman puolustajat olivat asiallisia tiedemiehiä, jotka olivat kääntyneitä ydinvoiman vastustajista puolustajiksi tiedon lisääntyessä. He puhuivat hitaasti ja vakuuttavasti, perustellen hyvin kantansa normaalin akateemisen koulutuksen saaneen tavoin.

Paradoksaalisinta oli salaliittoteorioille nauraminen ja samalla uusien luominen. Kun tavalliselle kansalle naurettiin uskosta salaliittoihin, annettiin ymmärtää, että ydinvoiman alasajo on eräänlainen salaliitto ja loistava teknologia jää tämän salaliiton takia käyttämättä. Jos elokuva olisi kuvannut historiaa hieman tarkemmin, näyttänyt tasapuolisuuden vuoksi myös todellisia ongelmia. Hyvä historiakatsaus olisi sisältänyt esimerkiksi tietoa siitä, mitä autoritaarinen teknologia ,jossa valta on keskittynyt, on tarkoittanut esim. ydinjätteen holtittoman mereenupottamisen osalta (jokajatkui 90-luvulle saakka). Tällöoin katsojalle olisi jäänyt selkeämpi kuva, miksi nyt ollaan tässä tilanteessa.  Mielenkiintoinen kysymys käsiteltäväksi olisi ollut myös ydinvoiman hitaan teknologisen kehittymisen pohtiminen hienoista visioista huolimatta. Vaikka ydinvoimaan satsatut tuotekehitysinvestoinnit ovat edelleen valtavia. Vielä pari vuotta sitten kehittämiseen käytettiin enemmän R&D rahaa kuin uusiutuviin yhteensä maailmanlaajuisesti. Trendi tosin on laskeva, kun uusiutuvissa se on nouseva. Elokuvassa oli siis hyvin valikoiva ote siinä mistä puhuttiin ja mitä jätettiin sanomatta, mikä onkin elokuvan uskottavuuden kannalta suurin ongelma.

Jos on seurannut ydinvoiman puolustajien perusteluja jonkin aikaa, elokuvan tiedollinen anti voi kuitenkin jäädä pieneksi, mutta jotain mielenkiintoista uutta opin. Esimerkiksi Yukka-vuoren keskenjäänyt "onkalo"-projekti ja venäläisten ydinkärkien käyttäminen energiantuotannossa Yhdysvalloissa. IFR-reaktorityypin kehityksen keskeyttämisestä olisi ollut kiinnostava kuulla enemmän.  Oliko päätös todellakin vain poliittinen valtapeli? Nykyisten ydinvoiman puolustajat näkevät usein hyvin teknologiakeskeisesti, että ydinvoima on hieno teknologia, mutta muut eivät sitä ymmärrä ja puolustajat ovat vain väärinymmärrettyjä. Usein moderni ydinvoiman puolustaja on huolissaan ilmastonmuutoksesta ja haluaa nähdä sille teknologisen ratkaisun. Näin ollen päästötöntä energiaa tulee saada lisää. Mielenkiintoista on, että vaikka fossiiliset ja ydinvoima piirretään tässäkin elokuvassa vaihtoehtoiseksi ja vastakkaisiksi, tarkoituksella kritisoidaan ja vähätellään avoimesti uusiutuvia energiamuotoja. Onko todella realistista ajatella, että koko maailma voisi olla kuin Ranska ja saada sähkönsä ilman uusiutuvia. Eli lopulta olisi vain yksi tarvittava teknologia, joka voi syrjäyttää muut? Elokuvassa tuulivoimakuvissa jokainen mylly seisoi. Uusiutuvan energiaan liittyvät huonot puolet muistettiin tuoda tarkasti esille kuolonuhreineen. Koska taloutta ei käsitelty, jäi siltä osin uusiutuvien ja ydinvoiman yhteensopivuus keskustelematta. 

Laajaan levitykseen elokuva tulee 10 joulukuuta iTunesin kautta.