Elektroniikan hiilidioksidipäästöt

Olen viimeisen viikon aikana törmännyt kahteen tietyllä tapaa vastakkaiseen näkökulmaan eli elektroniikan ja varsinkin ICT:n mahdollisuuksiin vähentää päästöjä ja toisaalta digitaalisen tekniikan kuormittavaan puoleen, joka kasvaa vauhdilla. Oma tutkimukseni, jota olen aloittamassa, paneutuu niinsanottuun kahden prosentin mahdollisuuteen, eli ICT-teollisuus tuottaa 2% päästöistä mutta voi vaikuttaa 98% päästöihin tehostamalla muita teollisuuden aloja. Tutkin tätä mahdollisuutta liikenteen osa-alueella. Esimerkiksi WWF:n käyttämä neuvonantaja Dennis Pamlin puhuu paljon tästä näkökulmasta. Dennis on neuvonantajana Gartnerille, joka arvioi IT-yrityksien ympäristöasioita vuosittaisessa tutkimuksessaan. IT yritksillä on vastuu pienentää omaa hiilijalanjälkeä, mutta ennekaikkea heidän tulisi etsiä uusia mahdollisuuksia markkinoilta, kun yritykset ja kuluttajat haluavat vähentää päästöjään ja kustannuksia.

Elinkaarimallissa tulee ottaa huomioon valmistaminen, kuljetukset, käyttö ja se mitä käytön jälkeen tapahtuu. Viimeaikoina on puhuttu paljon käytön aikana tapahtuvasta välittömästä energian kulutuksesta ja sen pienentämisestä. Esimerkiksi Nokia on tehnyt valtavasti työtä ns. no-load latureiden kehittämiseen. Kun määrät ovat suuret, on vaikutuksetkin suuret. Painopiste on käytön energiankulutuksessa ja valmistaja pääsee helpommalla valmistuksen energiankulutuksessa, kun huomio on toisaalla. Valmistamiseen liittyvää energiankulutusta ja päästöjä onkin huomattavasti hankalampi vähentää ja itse asiassa peukalosääntö on että mitä enemmän kulutuselektroniikkalaite painaa, sitä enemmän se on aihettanut hiilidioksidipäästöjä elinkaaren alussa valmistuksen aikana. Näin siis kännykän valmistaminen on taatusti parempi ympäristölle kuin esimerkiksi PC:n valmistaminen; käytön energiankulutuksesta puhumattakaan. Huolestuttava kehitys on että digi-tuotteiden valmistamiseen kuluvat kokonaispäästöt kasvavat koko ajan. Tutkimuksen mukaan ”gadgettien” kuten kännykät, mp3 soittimet, televisiont, pc:t jne tulevat kaksinkertaistamaan energiankulutuksen vuoteen 2022 mennessä ja kominkertaistamaan vuoteen 2030 mennessä. Tämä siis kaikesta energiankulutuksen minimoinnista huolimatta.

Apple on julkistanut iPhonen kolmivuotisen elinkaaren aikana aiheuttamat päästöt. Se on 121 paunaa eli 54 kg hiilidioksidia. Jos ajatellaan että tuo olisi tuotettu fossiilisilla polttoaineilla, se vastaisi 55 kWh edestä energiaa. Joku aika sitten mittailin käyttämäni kännykän lataamisen energiankulutusta oli se 9,7 W Nokia N85 laitteen ollessa kyseessä. Jos akun lataaminen kestää tunnin on kulutus 9,7 Wh. Joka päivä ladatessani kolmen vuoden ajan kulutan 10,6 KWh edestä energiaa. Jättäessäni laturin seinään latauksien välillä laturi, kuten AC-5, kuluttaisi energiaa tämän lisäksi 7,5KWh (0,3Wx23x365x3). Jos oletamme että iPhone laturi kykenee samaan olisi noin 20-30% energiankulutuksesta itse käytön aikana tapahtuvaa. Ja tämä näyttää olevan linjassa useampien tutkimuksienkin kanssa (esim lowtech magazinen artikkeli ja Nokia). Esimerkiksi kännykkää ei siis kannata vaihtaa sen takia että uudessa on vähäkulutuksinen laturi.

Yllä oleva esimerkki tuo esille valmistajan kannalta ikävän ongelman. Tehokkain tapa pienetää päästöjä on jatkaa laitteen elinkaarta. Toisaalta valmistajan tavoite on maksimoida tulosta, johon tarvitaan mahdollisimman paljon myyntiä. Toki insentiivinä on valmistaa mahdollisimman halvalla ja itse asiassa mahdollisimman kevyttä, jolloin kulutettu energia per laite laskee. Kilpailutilanne itse asiassa pakottaa tähän ja lopputulema on se, että laitteen hinta laskee ja laite tulee mahdolliseksi ostaa yhä useammille ja laitteen uusintaosto tulee helpommaksi. Puhumme ns. kulutuksen demokratisoitumisesta, jossa ennen harvoille mahdollinen tulee mahdolliseksi yhä useammalle. Kokonaisenergiankulutuksen osalta tämä on ongelma ja alussa viittaamani digitaalisen laitteiston kuluttaman energian tuplaatuminen ja triplaantuminen voi olla hyvinkin totta.

Nykyiset rakenteet estävät elinkaaren pitentämisen ja on syytä miettiä uusia malleja. Jos laite olisi vuokrattu eikä myyty asiakkaalle, tulisi valmistajalle insentiivi valmistaa mahdollisimman kestäviä, hyvälaatuisia pitkän elinkaaren laitteita. Tietyllä tavalla tästä on olemassa merkkejä kun "hardware", rauta, fyysinen laite, on lopulta vain alusta, jonka päällä palvelut toimivat. Ilmiö on damaterialisaatio. Kun raudan valmistaminen on kutistumassa lähes nollakatteiseksi, on jo syntynyt insentiivi siirtyä palvelualueelle.

Mutta onko 2% mahdollisuus totta? Onko tarpeellista tuijottaa ICT-alan energiankulutusta? Olisiko oleellisempaa katsoa yksilötasolla kulutuksen muuttumista? Jos ICT kulutus on pois lehden tilaamisesta tai matkustamisesta ja energian kokonaiskulutus laskee, ollaan mielestäni kuitenkin oikeilla jäljillä. Tähän paljon puhuttuu ICT:n mahdollistavaan puoleen ollaan yrityksissä vasta heräämässä.