Olen kotoisin metsästä - tai jos ei nyt ihan umpimetsästä niin siitä metsän rajalta mistä piha ja pelto alkoi. Vanhemmilleni metsän hoito, ihmisen puuttuminen metsän kasvuun, on ollut aina luonnollinen asia. Hoitamaton metsä on ruma, hoitamattoman metsän isäntä on laiska. Metsästä on otettu puuta välillä omakotitalon rakentamista varten ja välillä se on toiminut tulonlähteenä.
On luonnollista että nykyisenä kaupunkilaisena katselen asiaa vähän eri näkökulmasta. Metsän arvo on minulle esteettinen ja esteettinen makuni on luonnollinen. Suurin arvo tulee siitä tiedosta että metsä sitoo hiilidioksidia enkä halua tukea tuon hiilidioksin päästämistä uudelleen kiertoon. Monimuotoisessa metsässä viihtyy laaja kirjo eläinlajeja, mielellään näen ne siellä. On hyvin todennäköistä että jossain vaiheessa olen kaupunkilainen metsänomistaja. Ja yhtä todennöistä on että peritty talousmetsä muuttuu vuosi vuodelta vähemmän talousmetsän näköiseksi. Minun päätökseeni ei Brunila, MTK tai tempoileva veropoliikka vaikuta.
Tuskinpa vanha talousmetsäni tuolloin kelpaa yksityiseksi suojelualueeksi, mutta tiedoksi muille metsänomistajille, avohakkuu ei ole ainoa tapa saada metsästä tuloa. Yksi mahdollisuus on perustaa yksityinen suojelualue. Valtio maksaa tuolloin puustosta niin että laskennallisesta arvoasta vähennetään 20%. Tämä vastaa kutakuinkin summaa jonka metsänomistaja olisi saanut ennen tämän kesän veronalennusta metsän myynnnistä. Metsäpolitiikka voi kuulostaa hiukan ristiriitaiselta, koska yritetäänhän nyt kaikki mahdolliset metsänomistajat saada liikeelle myymään halvalla puuta metsäteollisuuden tarpeisiin. Valtion määrärahat suojeluun ovat hyvin rajoitetut, 5 miljoonaa euroa vuodessa. Eli tämä ei metsäteollisuutta kaada. Pikemminkin osoitus että strategia ei ole täysin yksisilmäinen.
Siis jos omistat metsää, joka on rakennepiirteiltään ja lajistoltaan monipuolisista lehtoa, kangasmetsää eteläsuomesta ja haluat nauttia metsästä tulevaisuudessakin ilman laskennallista taloudellista menetystä, ota yhteys paikalliseen ympäristökeskuskseen ja tarkista on suojelu metsäsi osalta mahdollinen.
46 Singaporen liikennepolitiikka on lähellä täydellistä
9 tuntia sitten
Tekstit
1 kommentti:
Yhä suurempi osa metsänomistajista haluaa nauttia metsänsä aineettomista hyödyistä. Virallinen suojeluprosessi (yksityinen suojelualue tai METSO) rajaa harmillisen paljon näitä omistajille arvokkaita alueita suojeluun kelpaamattomiksi puhtaasti nykyisten luontoarvojen perusteella. Kuten sanoit suojeluarvot kehittyvät hiljalleen jos alueen annetaan kehittyä ja palautua.
Eipä hätiä metsänomistaja voi saada metsälleen täysin vapaaehtoisen suojelustatuksen osana WWFn Perintömetsäverkostoa. Rahallista korvausta ei tällöin saa mutta ei sopimuskaan ole sitova.
Lähetä kommentti