Kielletyt mainokset

Vuosien varrella moni mainos on jäänyt julkaisematta median oman sensuurin takia. Lähinnä kyse on ollut siitä että mainostajia, suurimpia asiakkaita, ei ole haluttu suututtaa. Vuodelta 2005 on mielessä tapaus jossa JCDecaux Finland Oy poisti "kanakiusaus" julisteet katukuvasta. Mainostajana toimi Animalia. Uudempi tapaus on MTV:n tekemä hyllytys alkusyksystä 2008, kun Demos Helsingin Ilmastotalkoisiin tekemää mainosta ei päästetty tuubista ulos. Olen naivisti ajatellut että mainosmedia toimii bittiputkena mainostajan ja kuluttajan välillä tietenkin voimassa olevan lainsäädännön antamissa rajoissa. Ehkä muualla, mutta ei Suomessa. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

90-luvulla Coca Cola yhtymän muovipullot valtasivat yhä suuremman virvoitusjuomien markkinaosuuden kotimarkkinoillaan. Lopulta jenkkiaktivistit hyökkäsivät brändiä vastaan maanlaajuisella boikotilla. "Think before you drink Coca-Cola", mieti ennenkuin juot Kokista ja pyysivät lähettämään littanaksitaitetun 2-litran pullot takaisin yritykseen "Käytä se uudelleen" viestin kera.

Meillä Suomessa tämä ei tietenkään olisi onnistunut. Miksi? Ilmiselvästi yhdysvalloissa välissä toimiva mainoksen jakelija, New York Times ja Wall Street Journal, olisi saanut liian paljon negatiivista julkisuutta, jos olisi kieltäytynyt lähettämästä aktivistien mainosta. Lieneekö MTV3:lle ja JCDecauxille mahdotonta selittää asiakkailleen periaatteita joilla he mainokset hyväksyvät? On itsestään selvää että nämä ilmiöt painuvat Suomessakin historiaan, mutta yllättävän brezhneviläinen liike-elämä meillä paikoin on. Ehkäpä on syytä katsoa peiliin. Me kuluttajat päästämme nämä yritkset aivan liian helpolla.