Sähkön nettomittaroinnin perusperiaatteet toimivan sähkömarkkinan muodostamiseksi

Porissa on puhuttu nettomittaroinnista. Kuten yleensä asioita voi tehdä monella tavalla, niin nettomittarointiakin. Kun ei mennä yksityiskohtiin, jokainen tulkitsee tavallaan ja ristiriitoja syntyy. Esimerkiksi porissa Juha Sipilä kovasti ajoi nettomittarointia sähkölaskutukseen ja Osmo Soininvaara esitti huolensa.

Sanotaan se nyt heti alkuun selvästi. Kannatan nettomittarointia. Alla periaatteista kannattamastani nettomittaroinnista:

1. Sähkömarkkina tulee tehdä yksinkertaiseksi ja läpinäkyväksi. Nettomittarointi on osa toimivaa sähkömarkkinaa.

2. Sähkömarkkina perustuu muuttuvaan sähkön hintaan. Kaikkessa sähkön ostamisessa muuttuva hinta on perustuote, jonka päälle on mahdollista ostaa hintakattoja tai "terminoida" hinta tasaiseksi pitemmälle ajalle (ns. kiinteä hinta).

3. Nettomittaroinnin suunnittelussa muuttuva hinta on oleellinen tekijä jota ei voi ohittaa, itse asiassa reilussa markkinassa netotus tapahtuu aina laskettuna rahallisesti ei energian määränä.*

4. Netotuksessa oleellista on ajanjakso, jolloin hinta pysyy vaihdannassa vakiona. SPOT-markkinassa tuo hinta on tunti. Jos sovittuna on pitempi ajanjakso vakiohinnalle, nettomittarointi tulisi toteuttaa esim. vuoden sisällä (jos maksu pysyy samana vuoden ajan).

5. Netotus tehdään per käyttöpaikka, ei per vaihde mittarissa.

6. Sähkön siirrossa on käytössä pientuottajille / -kuluttajille yksinkertainen malli. Tämä malli on ns. käyttäjä maksaa malli. Pientuottaja maksaa verkosta käytetystä sähköstä siirtomaksun. Verkkoon syötetyn sähkön siirron maksaa sähkön käyttäjä, ei sähkön tuottaja.

Esimerkki 1.

Omakotitaloasiakas on pientuottaja. Hän on sopinut sähköntuottajansa kanssa sopimuksen, jossa hän ostaa sähköä verkosta SPOT-hintaan lisättynä verkkoyhtiön siirtomaksulla. Hänen myymänsä sähkö hyvintetään niinikään SPOT-hinnan mukaan. Saman tunnin sisällä omakotitalokuluttajan ostetusta sähköstä vähennetään omatuotettu sähkö. Jos omatuotettua sähköä on käyttöpaikassa enemmän kuin ostettua, sähköyhtiö netottaa kuluttajalle erotuksen SPOT-hinnan mukaan. Muuttuvaa sähkönsiirtomaksua ei peritä kyseiseltä tunnin aikana.

Esimerkki 2. 

Omakotitaloasiakas on pientuottaja. Hän on sopinut sähköntuottajansa kanssa sopimuksen, jossa hän ostaa sähköä verkosta ns. kiinteään hintaan. Sähköyhtiöllä on lupa muuttaa hintaa. Jos hinta on sama laskutuskauden yli, ko. laskutuskaudella tehdään netotus kauden lopussa. Jos hinta muuttuu kesken laskutuskauden, netotus lasketaan hinnan muutokseen saakka. Sähkönsiirtomaksut maksetaan vain niiltä osin kuin sähköä siirtyy talouteen. 

Nettolaskutukseen lisäksi kiinnittäisin siis huomiota myös sähkön siirtoon ja sen maksujen helppoon ymmärtämiseen. Energiateollisusu ry. on ohjeistanut että piensähköntuottajalta voi verkkoyhtiö periä maksimissaan 7c/kWh maksun. Nykyisin verkkoyhtiöt perivät maksuja vaihtelevasti. Joissakin tapauksissa sähkön verkkoon syöttäminen on ilmaista, joissakin yhtiössä käytetään maksimimaksua. Sähkön syöttäminen verkkoon muuttuu käytännössä kannattamattomaksi jos maksimimaksu peritään. Kyseessä on myös kaksinkertainen laskutus (kantaverkkoon menevä sähkön määrä vaihtelee ja todelliset tuotannon aiheuttamat maksut näin ollen vaihtelevat ajan mukaan. On kuitenkin mahdollista määrätä tasainen siirtomaksu tietyn ajan sisälle, joka pitää sisällään kantaverkkomaksut). Netotukseen liittyy muitakin ongelmia. Sähköyhtiöstä riippuen pientuottajan sähkönkäyttöä ja myyntiä laskutetaan per vaihde sähkömittarissa, ei per käyttöpaikka. Tällön kuluttaja näennäisesti syöttää verkkoon sähköä, vaikka tarvetta käytölle olisi vielä omassakin taloudessa. 

---

*Esim. päästöoikeuksissa pidetään huoli siitä että energia hinta seuraa päästöjä.

Pandora's Promise - dokumenttielokuva ydinvoimasta

Sain mahdollisuuden katsoa ennen laajempaa jakelua Pandora's Promise -dokumentin ydinvoimasta. Dokumentti on näytetty televisiossa CNN:llä Yhdysvalloissa tasan kuukausi sitten 7 marraskuuta. Dokumentin voimaa hyödynsi samaan yhteyteen ajoitettu neljän tiedemiehen ydinvoimaa puoltava ulostulo.

Dokumentti käy kohta kohdalta läpi yleisiä ydinvoimaan liittyviä käsityksiä ja pyrkii osoittamaan, miksi nämä käsitykset ovat vääriä. Lista on pitkä sisältäen mm. ydinvoiman ja ydinaseiden yhteyden, jätekysymykset, onnettomuusriskit ja onnettomuuksien aiheuttaman säteilyn. Elokuvan parasta antia on nimenomaan yleisen käsityksen oikaiseminen räikeimmissä ja selvimmissä tapauksissa, kuten sen kertominen kuinka vähän ydinvoima on aiheuttanut suoria todistettavia ihmishenkien menetyksiä. Myös säteilykysymyksissä elokuva tekee hyvää työtä kertoen perusteita taustasäteilystä ja nykyisestä tilanteesta Fukushimassa ja Tšernobylissä.

Yksi suuri puute on, että elokuva ei käsittele talouskysymyksiä millään tavalla.  Se ei myöskään puhu ydinvoiman ja uusiutuvien käytöstä yhdessä ja uusiutuvan energian vaikutuksesta ydinvoiman kannattavuuteen, jos energiamarkkina halutaan nähdä toimivana markkinana. Talouden käsitteleminen olisi oleellista, koska ydinvoiman rakentamisen kannattavuus on ollut viime aikoina hyvin hankala arvioida ja näyttää siltä että uuden voimalan tilaaja joutuu sekä valmistautumaan pitkiin viivästyksiin että jopa oikeudenkäynteihin ja useisiin miljardeihin kasvaviin lisälaskuihin. Nämä tekijät eivät lisää ydinvoimainvestointien houkuttelevuutta energiayhtiöissä. 

Erityisen harmillisia elokuvan uskottavuuden kannalta oli vastakkainasetteluvalinnat. Ydinvoiman vastustajat olivat tavallista "tuulipukukansaa". He puhuivat tunteikkaasti, nopeasti poukkoillen ja huonosti argumentoiden. He syyttivät YK:ta salaliitosta, jossa miljoonat ydinvoiman kuolonuhrit on peitelty julkisuudelta (jenkeistä löytyy kaikenlaisia salaliittoihin uskojia ja tähän oli sitten valittu sopiva). Ydinvoiman vastustajat haluttiin siis alleviivaten leimata tietämättömiksi, höyrähtäneiksi ja salaliittoihin uskoviksi. Ydinvoiman puolustajat olivat asiallisia tiedemiehiä, jotka olivat kääntyneitä ydinvoiman vastustajista puolustajiksi tiedon lisääntyessä. He puhuivat hitaasti ja vakuuttavasti, perustellen hyvin kantansa normaalin akateemisen koulutuksen saaneen tavoin.

Paradoksaalisinta oli salaliittoteorioille nauraminen ja samalla uusien luominen. Kun tavalliselle kansalle naurettiin uskosta salaliittoihin, annettiin ymmärtää, että ydinvoiman alasajo on eräänlainen salaliitto ja loistava teknologia jää tämän salaliiton takia käyttämättä. Jos elokuva olisi kuvannut historiaa hieman tarkemmin, näyttänyt tasapuolisuuden vuoksi myös todellisia ongelmia. Hyvä historiakatsaus olisi sisältänyt esimerkiksi tietoa siitä, mitä autoritaarinen teknologia ,jossa valta on keskittynyt, on tarkoittanut esim. ydinjätteen holtittoman mereenupottamisen osalta (jokajatkui 90-luvulle saakka). Tällöoin katsojalle olisi jäänyt selkeämpi kuva, miksi nyt ollaan tässä tilanteessa.  Mielenkiintoinen kysymys käsiteltäväksi olisi ollut myös ydinvoiman hitaan teknologisen kehittymisen pohtiminen hienoista visioista huolimatta. Vaikka ydinvoimaan satsatut tuotekehitysinvestoinnit ovat edelleen valtavia. Vielä pari vuotta sitten kehittämiseen käytettiin enemmän R&D rahaa kuin uusiutuviin yhteensä maailmanlaajuisesti. Trendi tosin on laskeva, kun uusiutuvissa se on nouseva. Elokuvassa oli siis hyvin valikoiva ote siinä mistä puhuttiin ja mitä jätettiin sanomatta, mikä onkin elokuvan uskottavuuden kannalta suurin ongelma.

Jos on seurannut ydinvoiman puolustajien perusteluja jonkin aikaa, elokuvan tiedollinen anti voi kuitenkin jäädä pieneksi, mutta jotain mielenkiintoista uutta opin. Esimerkiksi Yukka-vuoren keskenjäänyt "onkalo"-projekti ja venäläisten ydinkärkien käyttäminen energiantuotannossa Yhdysvalloissa. IFR-reaktorityypin kehityksen keskeyttämisestä olisi ollut kiinnostava kuulla enemmän.  Oliko päätös todellakin vain poliittinen valtapeli? Nykyisten ydinvoiman puolustajat näkevät usein hyvin teknologiakeskeisesti, että ydinvoima on hieno teknologia, mutta muut eivät sitä ymmärrä ja puolustajat ovat vain väärinymmärrettyjä. Usein moderni ydinvoiman puolustaja on huolissaan ilmastonmuutoksesta ja haluaa nähdä sille teknologisen ratkaisun. Näin ollen päästötöntä energiaa tulee saada lisää. Mielenkiintoista on, että vaikka fossiiliset ja ydinvoima piirretään tässäkin elokuvassa vaihtoehtoiseksi ja vastakkaisiksi, tarkoituksella kritisoidaan ja vähätellään avoimesti uusiutuvia energiamuotoja. Onko todella realistista ajatella, että koko maailma voisi olla kuin Ranska ja saada sähkönsä ilman uusiutuvia. Eli lopulta olisi vain yksi tarvittava teknologia, joka voi syrjäyttää muut? Elokuvassa tuulivoimakuvissa jokainen mylly seisoi. Uusiutuvan energiaan liittyvät huonot puolet muistettiin tuoda tarkasti esille kuolonuhreineen. Koska taloutta ei käsitelty, jäi siltä osin uusiutuvien ja ydinvoiman yhteensopivuus keskustelematta. 

Laajaan levitykseen elokuva tulee 10 joulukuuta iTunesin kautta.

Vastuullisen puhelimen metsästäjille: Pohdintaa Fairphonesta ja Jollasta

Koska teen töitä ihmisten kanssa, joilla monen työ liittyy laajemmin yritysvastuuseen tai ympäristöasioihin, usein kuulee kysymyksiä myös ns. vastuullisesta puhelimesta. Usein Fairphone tulee mainittua. 

Fairphone onkin saavuttanut yllättävän paljon positiivista hienolla markkinointityöllä, nimestä alken. Tuote positioidaan siinä reiluksi ja muodostetaan uniikki ero kilpailijoihin. Mitä reiluus Fairphonen tapauksessa tarkoittaa? 

Fairphone käyttää Googlen kehittämää Android käyttöjärjestelmää. Fairphonen henkilöstöresurssit ovat pienet. Jokin aikaa sitten Fairphonella oli 10 henkeä töissä. Tämä tarkoittaa että kovin paljon omaa työtä ohjelmistoissa ei ole mahdollista tehdä yrityksessä. Ts. myös Fairphone käyttäjä on täydellisesti kiinni ja riippuvainen Google-ekosysteemissä ja käytännössä sen käyttäminen hyödyttää taloudellisesti Googlea. Google ja Apple ovat paljastuneet viimeaikoina suuriksi veronkiertäjiksi (optimoinniksikin kutsutaan). Puhelimen taloudellisen kestävyyden dimensio on siis erittäin heikosti otettu huomioon ja suorastan tässä kohdin voisi laitetta kutsua Unfairphoneksi.

Puhelimen raudassa on yritetty ottaa ympäristövastuu huomioon. "Conflict-free and aluminium". Sivuilta voi lukea mitä se tarkoittaa. Sosiaalisessa dimensiossa puhutaa reilusta palkkauksesta. Näihin asioihin on kiinnitetty huomiota. Ympäristöasioissa toisaalta on tärkeää miettiä kuinka paljon elinkaarimallissa puhelimen valmistus painaa kokonaisuudessa. Onko suurin taakka kuitenkin elinkaaren aikaisella energiankulutuksella joka enenevässä määrin tulee palvelinkeskuksien käytöstä, jossa puhelimen valinnalla ei ole vaikutusta. 

Verrattuna Fiarphoneen jolla on ottanut vastuullisuusretoriikassa matalamman profiilin. Jollan komponenttien tai tuotantoketjun reiluudesta en tiedä, mutta minusta on mielenkiintoista miten Jolla pyrkii kuitenkin omalla tavallaan murtamaan nykyistä älypuhelinkäyttöjärjestelmien duopolia (Apple IOS ja Google Android). Jollassa voi ajaa Android applikaatiota, mutta tämä on käytännössä pakko alkuvaiheessa, koska ilman laajaa ekosysteemiä aloittava älypuhelinvalmistaja olisi tuhoon tuomittu. Näkisinkin ilmaisten Adroid applikaatioidenyhteensopivuuden siltana tulevaan. Sailfish käyttöjärjestelmä tukee natiiveja applikaatioita, joiden määrä kasvaa koko ajan. On aika ilmiselvää että Jollan tavoite on kasvattaa Sailfish OS applikaatioiden määrää ja vähentää Androidista riippuvuutta. 

Aikoinaan Nokialla oli uhkakuva, että muodostuisi rautayhteensopivia käyttöjärjestelmiä, joilla Nokian tehdasasenteisen käyttöjärjestelmän (Esim. Symbian) olisi voinut korvata toisella. Esim. kun liität älypuhelimesi tietokoneeseen nappia painamalla lataat ja vaihdat Nokian rautaan Androidin. Nokia hardware adaptaatio oli jotain niin monimutkaista ja sekavaa (siis jatkuvasti muuttuvaat) että tätä ei tapahtunut. Jollan tapauksessa Sailfish pyörii Android yhteensopivassa raudassa ja demoissa esim. Samsung Galaxy 3sta on jo käytetty. En olisi yllättynyt jos älypuhelimen modulaarisuuskehitys etenisi raudan ja käyttöjärjestelmän irrottautumisena (vrt. PC rauta ja käyttöjärjestelmät). Tällöin toimintatapa haastaisi nykyiset dominantit valmistajat aivan uudella tavalla.

Kuluttajana tuotantoketjun kestävyyttä arvostava ostaa Fairphonen, mutta itse antaisin paljon enemmän arvoa koko nykyisen Apple ja Google dominanssin purkamiseen. Ääni Jollalle on sellainen.

Aurinkoenergian kustannukset Suomessa

Kiinnostuin tästä uutisesta jossa aurinkoenergian investointi Suomessa maksaa itsensä pois kymmenessä vuodessa. Haluaisin niin kovasti uskoa uutiseen. 

Mitä tiedämme kohteesta?

Sielllä on:
64 aurinkopaneelia
105 neliötä aurinkopaneeleita
Investointikustannus on ollut 20 000 euroa (omaa rahaa, mahd. jotain tukia päälle)

Tyypillinen paneelin kapasiteetti on 150-180 W/m2. Eli kun aurinko paistaa täysillä paneeli voi tuottaa tämän. 

Yleensä aurinko ei paista täysillä ja puhumme kapasiteettifaktorista. Arizonassa näemme korkeita tuottoja ja kapasiteettifaktori voi olla jopa 20%. Suomessa ei yleensä.

Tässä Porin kohteessa aurinkopaneeleja on katolla 360 m2. Järjestelmän arvioitu vuosituotto on 45 000 kWh. Eli yksi neliö aurinkopaneelia Porissa tuottaa 125 kwh vuodessa.

Samalla logiikalla Pajalalaisen järjestelmä tuottaisi 105x125=13125 Kwh / vuodessa. Tämä tarkoittaa alle 10% kapasiteettifaktoria, joka kuulostaa realistiselta Suomen oloissa.

Auringon tuotto keskittyy kesälle. Parasta verrata siis säästöä sähkön kesähintoihin, joka on ollut useana kesänä noin 4c/Kwh. Siirtomaksu esim. Helenillä on 4.64c/kwh. Kiinteitä kk-maksuja ei tarvitse ottaa huomioon kun kyseessä ei ole off-grid-talo eli talo pysyy verkossa ja maksaa ennen ja jälkeen järjestelmän kiinteät kuukausimaksut.

13125kWh x 8.64c/kWh = 1134 € vuodessa.

Takaisinmaksuaika ilman korkoa 20000€ / 1134€ = 17,6 vuotta.

Jokin tässä laskelmassa ei täsmää jutun mainostettuun kymmenen vuoden takaisinmaksuaikaan. Korkokantakin olisi hyvä olla jonkin verran plussalla laskelmissa.

Kiinan aurinkosähköinvestoinnit lapsenkengissä

Kiina on nostanut aurinkosähkökapasiteetin tavoitetta vuodelle 2015. Uusi tavoite on 35 GW. Onko 35 GW paljon? Se on enemmän kuin ennen. Joka oli 21 GW.

Olen kuullut että Saksassa on kova vauhti päällä aurinkoenergiassa. Wikipedia kertoo, että saksalaiset asensivat vuonna 2012 7.6 GW edestä paneeleita. Saksassa on kapasiteettia viime vuoden lopussa 32.6 GW. Jos tämä vahti jatkuu vuonna 2015 Saksan kapasiteetti on 55 GW.

Kiinan vuotuinen sähkönkulutus on 4693 TWh vuodessa. Viimeisin luku vuosikasvusta oli 6,3%. Kulutus lisääntyy siis vuodessa noin 300 TWh.

Grist-sivusto paljastaa tarkempia lukuja. Vuotuinen kapasiteetin lisäys tulee olemaan 10 GW. Tämä tarkoittaa noin 11-12 TWh vuotuista aurinkosähkötuotannon lisäystä. Noin 290 TWh tulee muista lähteistä.

Oliko Kiina uutinen positiivinen? Siltä se kuulosti. Jos Kiina investoisi suhteessa yhtä paljon aurinkoenergiaan kuin Saksa, tulisi sen lisätä vuodessa 123 GW kapasiteettia. Ottakaa nyt hemmetti se laskukone käteen siellä uutistoimituksissa. Kiinan aurinkosähköinvestoinnit ovat lapsenkengissä. Edelleen.

---
Vuotuinen aurinkosähkökapasiteetin muutos (Grist) lisätty 19.7.2013.

Mitä aurinkosähkö maksaa hyvissä olosuhteissa?

Yle uutisoi maailman suurimman aurinkovoimalan avaamisesta Abu Dhabissa. Kyseessä ei ole aurinkokennoilla (solar PV) toteutettu sähköntuotantolaitos, vaan keskittävä suurvoimala, jossa lämmitetty neste pyörittää turbiinia. Voimala vie 2,5 neliökilometrin alan, mutta keskittävien keräimien peilien ala on 0,6 neliökilometriä. Mm. huoltokäytävät vievät osan käytettävästä maapinta-alansta.

Kiinnostavaa tässä voimalassa on  taloudellisuus. Kysehän on todella optimaaliselle paikalle rakennetusta suuresta voimalasta, jossa skaalaedut saadaan käyttöön. Alla pieni laskelma ja vertaus Suomeen rakenteilla olevaan Olkiluodon 3 voimalaan. Laskelma ei ota huomioon kummankaan teknologian käyttökustannuksia.

*Arevan arvio 14.12.2012 (HS)
**Abu Dhabissa talouden kulutus on pienempi, jolloin laitoksen on sanottu tuottavan 20 000 taloudelle sähköä

Näyttäisi siltä että Shams 1 ei ole erityisen kustannustehokas. Ehkäpä on haluttu edistää tiettyä teknologiatyyppiä ja rakentaa kunnon kokoluokan testivoimala. Näyttäisi kuitenkin, että keskittävissä järjestelmissä aurinkokennot pystyvät kustannustehokkaasempaan tuotantoon. Australian suurin aurinkopuisto avattiin juuri, mutta en löytänyt sen kustannuksia. Laitoksen toimittaja kuitenkin lupaa, että teknologia ja laitos kykenee tuottamaan muutaman vuoden sisällä sähköä 7,7c (€) hintaan. Kyseessä on teknologia joka kehittyy nopeasti ja kustannukset painuvat alaspäin. Ydinvoimassa kustannuskehitys on ollut päinvastainen, joten ei ole ihme että ydinvoiman suhteellinen osuus kutistuu.

Suuret aurinkoenergiaan pohjautuvat laitokset eivät ole kuitenkaan pysyneet pienen hajautetun tahdissa. Ohessa kolme vuotta vanha kuva, joka antaa kokonaiskuvan tilanteesta (PV=hajautetut, CSP=Concentrated Solar Power). Kuva ennenkaikkea kertoo aurinkoenergian yleistilanteesta, jossa se on kirjaimellisesti ollut vaihtoehtoinen energiamuoto, jonka tuotantoon suuret energiayhtiöt eivät ole halunneet mennä mukaan. Teknologian leviäminen on tapahtunutkin enimmäkseen hajautetun tuotannon kautta.

Paljonko pinta-alaa aurinkovoima hyvissä olosuhteissa tarvitsee? Abu Dhabin voimalan sanotaan tuottavan sähköä 20 000 talouden tarpeisiin. 2.5 neliökilometria jaettuna talouksien lukumäärällä antaa 125 m2. Riittäisikö aavikot tällaisella hyötysuhteella mihinkään. Chihuahuan autiomaa Yhdysvaltojen ja Meksikon välissä on 450 000 km2 laaja. Vajaa 10% sen pinta-alan valjastamisesta tuottaisi aurinkosähköä koko Pohjois-Amerikan tarpeisiin.

Näin innovaatio tapetaan - Kutsuplus vaaravyöhykkeessä

Tekniikka ja Talous kirjoittaa Bookabookan kohtalosta, kuinka Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus onnistui oikeustoimilla 5 vuotta sitten pysäyttämään Bookabookan toiminnan. Nyt vastaavaan ideaan perustava yhdysvaltalainen yritys Chegg tekee 200 miljoonaa liikevaihtoa ja kerää lisää rahoitusta toiminnan laajentamiseen. 

Voisin ennustaa seuraavan yrityksen tappaa innovaatio. Väitän, että se on Kutsuplus.

HSL kokeillut uutta Kutsuplus-älyliikennepalvelua muutaman kuukauden ajan. Tekninen pilotti alkoi Aalto-yliopistosta ja Helsingin yliopistosta valituilla testimatkustajilla kampusten välisessä liikenteessä. Palvelu on nyt avattu ylipistojen ulkopuoliselle käytölle ja on kaikille avoin. Tenkinen pilotti on tulossa päätökseen. Kun kaupallinen pilotti alkaa,  julkinen näkyvyys ja tietoisuus tulee kasvamaan. Saamme todennäköisesti nähdä kiinnostavan keskustelun.

Palveluna Kutsuplus sijoittuu julkisen liikenteen ja taksien väliin. Järjestelmä kerää kyytiin samaan suuntaan menevät asiakkaat ja optimoi reitin. Hinnoittelu on ollut teknisen pilotin aikana varsin kilpailukykyinen jopa verrattuna HSL:n hintoihin, varsinkin jos matka on ylittänyt kuntarajat. 

Kun katsoo TaksiFoorumin keskustelua, voi nähdä aavistella tulevaa. Taksiliitto tulee varmasti tekemään kaikkensa, jotta Kutsuplus seuraa Bookabook suomalaisten innovaatioden hautuumaalle.

Mutta peli ei ole menetetty, se ei käytännössä ole edes alkanut. Vain taksikuskien syvissä riveissä diskurssi hieman polveilee. Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon vahvoja voimia. Vanvaa voimaa edustaa Tekijänoikeuksien puolustajat. Ja varmasti taksiliittokin voidaan sellaiseksi luokitella. Ovatpa jopa kisanneet keskenään. Vuonna 2002 Korkein oikeus pääätti, että takseissa soitettava musiikki esim. radion kautta, on tekijänoikeuskorvauksien alaista musiikin käyttöä ja tuomitsi taksinkuljettajan maksamaan tekijänoikeuskorvauksina Teostolle. Tämän jälkeen takseilta on peritty radion soittamisesta kuukausittaista tekijänoikeusmaksua. 

Taksiliitto ei siis ole ihan kaikkivoipa tässä yhteiskunnassa. Ehkäpä Kutsuplussalla on sittenkin toivoa.