Vastuullista toimintaa

Taloudellinen vastuu osana yhteiskuntavastuuta – Osakekannustimet holding yhtiön kautta

2011-01-15T07:53:00.000-08:00

Yritysten yhteiskuntavastuun nähdään yleisesti koostuvan kolmesta pilarista. Ne ovat sosiaalinen vastuu, ympäristövastuu ja taloudellinen vastuu. Taloudellisen vastuun tarve saattaa olla hankalammin ymmärrettävissä kuin kaksi ensimmäistä. Se että yritys toimii kannattavasti, ja pystyy maksamaan tuloksestaan esim. osinkoja omistajilleen, on taloudellista vastuuta. Voiton tavoittelu ja omistajien palkitseminen on niin yritystoiminnan ytimessä, että onko taloudellisen vastuun tuominen mukaan yhteiskuntavastuuseen edes tarpeellista? Taloudellinen vastuu on kuitenkin paljon laajempi kysymys kuin voiton tuottaminen, itse asiassa joissakin tapauksissa voiton tuottamista omistajille jopa vältetään (yhteiskunnallinen yritys). Taloudellisen vastuun kantava yritys hoitaa velvollisuuden yhteiskunnan suuntaan, toimii sääntöjen mukaan ja maksaa mm. lakisääteiset verot. Työpaikkojen luominen lasketaan usein myös taloudellisen vastuun piiriin, mutta itse näen sen enemmänkin sosiaalisen vastuun kysymyksenä. Palkkojen maksamiseen liittyy taas hyvin paljon taloudellisen vastuun kysymyksiä. Onko palkitseminen reilua? Kuinka tasaisesti yritys palkitsee työntekijöitään (perusduunari vs. toimitusjohtaja)? Taloudellinen vastuu liittyy myös yhteistyökumppanien suhteisiin ja sopimuksiin ja niiden kohtuullisuuteen.

Olen ollut huomaavinani että yrityksillä on pyrkimystä vaikuttaa vastuun lakisäänteiseen vähentämiseen ja väittää että yritykset ovat yhteiskuntavastuullisia lakisääteisyyden yli joka tapauksessa. Kun CSR-asiat ovat kunnossa lain ylikin, voi yhteiskunta huoletta jättää tarkan regulaation tekemättä. Palataan kuitenkin verotukseen. Kukaan tuskin uskoo että verotuksen osalta yritykset maksaisivat enemmän kuin laki määrää. Olisiko kuitenkin kohtuullista että yritys toimisi niin että se maksaa sen mitä laki määrää eikä testaa systemaattisesti lakiin jääneitä porsaanreikiä? Voisiko ajatella että vastuullinen yritys voisi jopa nähdä lain taakse, ymmärtää miksi tietty verolaki on synnytetty ja toimia vastuullisesti lain hengen mukaan, vaikka verojuristien avustuksella olisi mahdollista löytääkin hetkellinen reikä jonka voi hyödyntää?

12 pörssiyhtiötä (Affecto, Ahlstrom, Cramo, Honkarakenne, Konecranes, Metsäliitto, Okmetic, Outotec, Raisio, Talvivaara, Teleste ja Tectia) ovat löytäneet tavan, jolla johdon osakekannustimien tuoton verottaminen palkkatulona voidaan kiertää. Vuosittain tuottoa voidaan nostaa verotta 90000 euroon saakka ja tämän jälkeen vero on 19,6%. Järjestely toteutetaan holding-yhtiön avulla. Juridiikkaan erikoistuneet professorit pitävät järjestelyä laittomana. Järjestelyä ei ole testattu oikeudessa. Ilman oikeuskäsittelyäkin voi todeta että yllä luetellut yritykset kirjoittavat yhteiskuntavastuu raportteja harhauttaakseen muita eikä vastuu lausunnoilla ole merkitystä käytännön operatiisessa toiminnassa. Yrityksen johdon ajatusmallin mukaan on reilua ja vastuullista että johto maksaa suhteessa vähemmän veroa kuin sen työtekijät. Tämän joukon mielestä on vastuullista, että yhteiskunta ei saa osaansa palkkioista, jotka on sidottu osakkeen hinnan nousuun.

Tässä on taas hyvä esimerkki miten kannattaa muistaa lainsäädännön merkitys eikä tuudittautua CSR-korulauseiden valtaan ja kuvitella että yritykset ja markkina itsenäisesti pystyisi toimimaan vastuullisesti.

Liikennepolitiikkaa

2010-10-21T02:23:00.000-07:00

Me liikumme enemmän kuin koskaan. Olemme kuluttajina hyperaktiivisia liikkujia eikä trendin muutosta ole näkyvissä. Kun keskimääräinen päivättäinen liikennesuorite oli 8 kilometriä 50-luvulla, se lähenee 50 kilometriä tällä hetkellä. Päivittäinen liikennesuorite on samalla tasolla tiheästi rakennetulla pääkaupunkiseudulla ja maakunnissa, esim. Kainuussa. Viimeisimmässä Liikenne Kaupunki –lehdessä (1-2, 2010) John Urry listaa globaalimalla tasolla liikkumisen määrää. Joka vuosi yli miljardi laillista rajanylitystä maailmassa (verrattuna 25 miljoonaan vuonna 1950), yli 4 miljoonaa lentomatkustajaa päivässä, 31 miljoonaa pakolaista liikkuu paikasta toiseen ja maapallolla on käytössä 650 miljoonaa autoa. Tällä hetkellä globaalisti katsottuna kaikkien matkojen määrä vuositasolla on 23 miljardia kilometriä. Vuoden 2050 ennuste on 106 miljardia. Tästä huolimatta keskustelu liikkumisen määrän kohtuullistamisesta on olematonta.

Liikenteen määrä nähdään ongelmana lähinnä hiilidioksidipäästöjen, ruuhkien ja liikenteeseen kuluvan ajan kasvuna. Varsinkin liikenteen päästöjä on pyritty hillitsemään liikkumisen ohjauksella, jossa liikkumistapaa vaihdetaan vähäpäästöisempiin tapoihin siis yksityisautoilusta, joukkoliikenteeseen, pyöräilyyn ja kävelyyn. Mutta miksi liikkumisen määrän lisääntymistä ei koeta ongelmana? Ajatellaan, että on jokaisella on oikeus liikkua mahdollisimman paljon, kun se vain pystytään tekemään sujuvammin, nopeammin, taloudellisemmin ja ekologisesti kestävämmin kuin aiemmin. Lisääkö liikkumisen lisääntyminen hyvinvointia tai onnellisuutta? Harward Business Review kirjoitti juuri miten yritysten pääkonttorit ovat palaamassa keskustoihin ja hyvien yhteyksien varrelle, kun pitkät työmatkat ovat suurin yksittäinen tyytymättömyyden syy työelämässä. Olisimmeko itse asiassa tyytyväisempiä, jos päivittäinen liikennesuoritteemme laskisi?

Politiikka tukee liikkumista. Verotus ja insentiivit on rakennettu ilmastonmuutosta edeltävällä ajalla. Viimeaikaisilla verotuksen hienosäädöillä on yritetty ohjata liikkumista vähäpäästöiseen suuntaan. Yhteiskunta tarjoaa infrastuktuurin liikkumista varten, tiet, rautatiet, lentokentät ja niiden ylläpidon ja kehittämisen, ja verotukselliset insentiivit vaikuttavat jokaiseen kansalaiseen. Tuemme yksityisautoilua esimerkiksi työsuhdeautojärjestelmän kautta, jossa varsinkin vapaa-autoetu on järjestelmä, jonka piiriin kuuluvan ei kannata kotimaan matkoilla koskaan valita julkista kulkuvälinettä. Vapaa-autoetu ei motivoi käyttäjäänsä kohtuullistamaan ajojen määrää.

Työmatkavähennys on rakennettu niin että se mahdollistaa mahdollisimman pitkät matkat. Verovähennys työmatkoista on sitä suurempi mitä kauempana koti työpaikasta sijaitsee. Vähennyksen maksimimäärän asetannalla asetetaan matkan pituudelle kuitenkin joku raja. Pitäisikö itse asiassa palkita niitä työssäkäyviä, jotka asuvat lähellä työpaikkaa tai tekevät työmatkansa kävellen tai pyörällä? Työmatkavähennyksen aika on ohi. Yrityspuolelta löytyy mielenkiintoisia esimerkkejä missä liikutaan oikeaan suuntaan. Henkilönostimia ja nostureita vuokraava Pekkaniska Oy laajentaa ensi vuoden alusta kuntobonusjärjestelmäänsä, jonka avulla työntekijöitä kannustetaan terveellisiin elämäntapoihin ja kunnostaan huolehtimiseen Työntekijöille maksetaan työmatkapyöräilystä 0,25 euroa kilometriä kohden.

Asuminen liittyy läheisesti työmatkaongelmakenttään. Omistusasuminen sitoo asuinpaikan yhteen pisteeseen voimakkaammin kuin vuokra-asuminen. Verotuksellisesti omistusasumista suositaan vuokra-asuminen yli esim korkojen vähennysoikeuden osalta. Asunnon verovapaa myyntivoitto sentään mahdollistaa asuinpaikan vaihtamisen ilman taloudellisia sanktioita, mutta varainsiirtovero toisaalta nostaa asunnon myynnin ja ostamisen kuluja ja vaikeuttaa liikkuvuutta (1.6% asunto oy:stä, 4% kiinteistöstä).

Polkuriippuvuus on laajasti tunnistettu ilmiö. Kun tietty polku on valittu, toimijat ovat kietoutuneita toisiinsa monimutkaisilla tavoilla eikä suunnan muuttaminen ole helppoa. Henkilöautoliikenne on tästä erinomainen esimerkki. Vaikka öljyn hinta kallistuu tai käy vähiin, rakennettu polku ohjaa toimijoita säilyttämään henkilöautoliikenteen puuttumalla vain polttoainekysymykseen. Öljyn loppuminen ei todennäköisesti johda julkisen liikenteen muuttumiseen huokuttelevammaksi. Sähköauto sopii tukee aikaisemmin valittua polkua ja mahdollistaa hajautetun yhteiskuntarakenteen ylläpidon jatkossakin.

Ilmastonmuutoksella pystyy argumentoimaan erinomaisesti verotuksellisia muutoksia, mutta aina ne ei johda toivottuun lopputulokseen. Autokantaa on haluttu uudistaa, jotta vanhat autot korvautuvat vähäpäästöisillä malleilla. Koko veromuutos on säädetty niin että autojen hinnat ovat halventuneet, autojen reaalihinnat suhteessa käytettäviin tuloihin eivät ole koskaan olleet näin alhaalla. Autojen määrä on kasvanut huomattavasti väestöä nopeammin. Helsingissä viimeisen viiden vuoden aikana väestö on kasvanut 4%, ja samalla henkilöautojen määrä on noussut 14%. Tässä on kyseessä Suomen ainoa metropoli, jonka pitäisi pystyä jotenkin näyttämään kykynsä kestävän kehityksen alueella ja todistaa että urbaani ympäristö voisi olla väljempää rakennettua ympäristöä ekologisempi. Kun auto on pihassa ja kiinteät kulut juoksevat joka tapauksessa, on julkisen liikenteen vaikea kilpailla ainakaan hinnalla yksityisautoilun muuttuvien kulujen kanssa. Eikä se ole pystynyt kilpailemaan, pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen matkojen määrä polkee paikallaan ja yksityisautoilu kilometrit kasvavat. Verotuksen muutos, jossa vero määräytyy päästöjen mukaan on oikea. Autoverotuksen viimeisessä muutoksessa vero halvimpien autojen kohdalla edelleen halpeni ja toi ne yhä useamman saataville. Autokauppa piristyi, autojen määrä lisääntyi. Useimmiten vanhat korkeampipäästöiset autot eivät poistu liikenteestä. Ne siirtyivät uusille omistajille ja ovat tiellä elinkaaren loppuun saakka. Kun infratruktuurihankkeet painottavat tieliikennettä ja verotus tukee yksityisauton hankintaa, on vaikea saada aikaa muutosta joka vähentää liikenteen kokonaispäästöjä. Tässä yhtälössä liikkumisen ohjaus, kimppakyydit, autojen yhteiskäyttö, julkisen liikenteen käytön helpottaminen esim. sähköisillä palveluilla on lopulta vain näpertelyä, kun liikennepolitiikan suuret linjat on yksityisautoilua suosivia.

Liikkumiseen kuluvan ajan lisääntymistä on hillinnyt se, että liikumme koko ajan nopeammin. Liikumme nopeammin ja kauemmaksi. Liikenteen kokonaispäästöjä on vaikea saada taittumaan ja trendiä kääntymään, jos uskomme vain teknologian voimaan, siihen että voimme tehdä liikkumisen entistä ekotehokkaammin. Ilman poliitista ohjausta ekotehokkuus usein laskee kustannuksia ja johtaa kokonaisuuden kannalta vielä huonompaan lopputulokseen. Kun esim. puolitamme polttoaineen kulutuksen lentomatkustajaa kohti, puolitamme kustannukset ja lipunhinnan. Negatiivinen hintajousto pitää huolen siitä että matkustajamäärät kasvavat ja jatkamme nykyistä polkua, jossa matkustettujen kilometrien määrä nelinkertaistuu seuraavan neljänkymmenen vuoden kuluessa.

Energiaa Googlen tyyliin

2010-10-13T01:22:00.000-07:00

Kun internet yritys on mukana tuulienergiahankkeessa, jossa energiantuotanto on 6000 megawattia, ei voi kuin nostaa hattua. Tuotanto vastaa siis 2 miljoonan kodin energiantarvetta ja on noin neljä kertaa Suomeen rakenteilla olevan Olkiluoto 3:n tuotannon kokoinen. Google on hieno esimerkki siitä miten ICT-yrityksen ei tarvitse pysyä lestissään vaan toimintoja voi laajentaa uusille alueille. Joskus niiltä uusilta alueilta löytyy ne kiinnostavimmat liiketoimintamahdollisuudet.

Haminassa yhtiö ei ole vielä sitoutunut ostamaan tuulisähköä läheisestä voimalasta, mutta yhtiö on ollut kuitenkin innokkaasti mukana tuulienergiahankkeessa. Haminassa palvelinkeskuksen jäähdytysvesi johdetaan kuitenkin perinteisesti mereen. Kiinnostava olisi konsepti, jossa energia tuotettaisiin tuulivoimalla, ja konesalin jäähdytysvesi olisi yhdistetty kaukolämpöverkkoon ja lämmittäisi sitä kautta kiinteistöjä. Tätä jäähdytyskonseptia on käyttämässä Academica yhteistyössä Helsingin energian kanssa Katajanokalla. Tällaiset laitokset olisivat todella tervetulleita, kun muistetaan että ICT-teollisuuden päästöt ovat kasvu-uralla, joka ennustaa päästöjen tuplaantumista vuoteen 2022 mennessä. Googlen massiivinen investointi kertoo sen omista energiantarpeistaan. Google ei julkaise CSR-raporttia ja tietoa sen omasta kokonaisenergiankulutuksesta on vaikea löytää – ainakaan googlaamalla.

Näiden Google esimerkkien jälkeen jäin miettimään suomalaisen internet yrityksen, Nokian*, palvelinkeskuksien sijaintia ja energiajärjestelmiä. Mitähän polttoainetta siellä käytetään? Ilmeisesti jotain sellaista, mistä ei kannata julkisuudessa henkseleitä paukutella.

*Nokian Ovi -palvelulla on jo 140 miljoonaa käyttäjää

Energian säästöä Googlen logiikalla

2010-10-12T00:04:00.000-07:00

Google on testannut robottiautoa, joka pystyy navigoimaan ilman kuljettajaa ja tuottamaan materiaalia suosittuun Google Maps –palveluun. Mielenkiintoinen konsepti ja tämä on varmasti kiehtonut insinöörimieltä. Uutisoinnissa on mukana perusteluja siitä, mihin tällä projektilla pyrittiin. Google pyrki energiatehokkuuteen. Tällä systeemilllä autoista voi tehdä kevyempiä, kun miehittämättöminä auton matkustajaturvallisuuteen ei tarvitse panostaa. Robbottiauto voi myös ajaa lähempänä muita ajoneuvoja ja teille voisi sopia enemmän ajoneuvoja. Olen ollut huomaavinani että tiet ovat aika tukossa ajoneuvoja ja mieluummin näkisin ratkaisuja jossa niiden määrää vähennettäisiin. Robottiautoa perusteltiin myös turvallisuuden lisäämisellä. Entäpä jos seuraava Googlen projekti miettisi mitä tehdään julkisen liikenteen houkuttelevuuden lisäämiseksi.

Ajatus robottiautosta on mielenkiintoinen, mutta perustelu energian säästöllä ontuu. Googlen kartat, kuten muutkin vastaavat, tehdään ajamalla ja kuvaamalla kaikki kadut läpi. Olisiko energian säästöön muitakin vaihtoehtoja kuin robottiautot (joka oli siis tutkimusprojekti eivätkä ne ole vielä käytössä)? Voisiko ylimääräiset kuvausreissut yhdistää ihmiten liikkumiseen, jolla on jokin syykin liikkua? Voisiko materiaalin kerääminen liikkua crowd sourcing suuntaan? Kuvauslaitteet näyttävät kuitenkin kalliilta ja monimutakaiselta paketilta niin luultavasti paljon liikkuva ammattiliikenne olisi parempi partneri, siis “Google taksi”? Kaikista yksinkertaisin olisi yhdistää kimppakyyti, markkinointi ja kartta kuvaukset. “Katso kartalta missä Google kuvaus liikkuu ja hyppää kyytiin”. Näin oltaisiin Googlen ytimessä, jakaa tietoa, ja toisaalta saavutettaisiin maksimaalinen näkyvyysvaikutus kuluttajien suuntaan.

Linkkejä:
http://www.aolnews.com/tech/article/google-reveals-its-robot-cars-are-among-us/19667756
http://www.tietokone.fi/uutiset/googlen_robottiautot_ajavat_liikenteen_seassa
http://googleblog.blogspot.com/2010/10/what-were-driving-at.html

Kansalaiskuuleminen ilmastonmuutoksesta - tulokset

2009-10-14T02:56:00.000-07:00

Kanslaiskuuleminen ilmastonmuutoksesta toteutettiin pari viikkoa sitten Helsingissä. Mukaan oli valikoitunut ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta huolestunutta väkeä. Vaatii tiettyä asiaan omistautumista jotta käyttää kokonaisen vapaapäivän kansalaiskuulemiseen. Sanoisin että tulokset eivät edusta objektiivisesti Suomen kansaa vaan aktiivisen ja tietyllä tapaa valistuneen porukan näkemyksiä. Kun ajattelee lopputulosta, konkreettistenehdotuksien tekemistä ryhmätyönä Kööpenhaminan ilmastokokoukseen, voi tätä lähestymistapaa pitää perusteltuna.

Suomen kansalaiskuulemisen tulokset kokonaisuudessaan löytyvät täältä.

Kokonaisuudessaan päivä oli hyvin organisoitu. Ihmettelin aluksi miksi aikaa käytetään rastiruutuunkyselyjen täyttämiseen. Toisaalta kaikki perustyö oli hyvää lämmittelyä lopullisten ehdotusten luomiseen joka ei olisi ollut helppoa ryhmätyönä ilman pitempää keskustelua ja ryhmän tuntemista. Kaikki ehdotukset ilmastokokoukselle on kirjattu ylös, mutta parhaat 3 lähetettiin eteenpäin.

Omat ehdotukseni pienryhmälleni olivat:
1. Fossiilisten polttoaineiden verotuksen sopiminen
Sovitaan minimitaso fossiilisille polttoaineiden verolle, jonka valtiot voi halutessaan ylittää.
2. Päästökaupan uudistaminen
Luovutaan ilmaisista päästöoikeuksista. Kaikki oikeudet huutokaupataan. Kertyneet varat käytetään rahoitusjärjestelmän muodostamiseen, jolla tuetaan köyhimpiä maita ottamaan käyttöön vähäpäästöistä teknologiaa.
3. Oikeudenmukainen päästöjen kohdistaminen
Maiden välisessä päästöjen laskennassa tulee ottaa huomioon se mihin maahan tuote on valmistettu (esim. Kiinassa valmistetun tavaran, joka myydään Suomessa, päätöt on Suomen päästöjä)
4. Kasvihuonekaasumerkintä
Velvoitetaan valmistaja ilmoittamaan kuluttajatuotteissa tuotteen kasvihuonekaasupäästöt (vrt. Ravintoarvotaulukko)

Valitsimme ehdotus 1:n ja laajennimme sita niin että veroilla kertynyt raha ohjataan köyhimpiin maihin vähäpäästöisen teknologian kehittämiseen. Ryhmiä oli 16 ja lopulta äänestimme ehdotuksista joista osa oli samoja. Eniten ääniä sai ehdotus hiilidioksidipäästömerkinnästä:
Hiilidioksimerkintä jokaiseen tuotteeseen
-hiilijalanjälki lasketaan tuotteen elinkaaren mukaan
-tuotteen kestävyys ja korjattavuus otetaan laskelmassa huomioon
-tämä tieto ohjaa tuotekehitysprosessia
-tieto ohjaa kuluttajavalintoja
-tieto ohjaa tarjontaa markkinoilla
-voi ohjata tuotteen verotusta

Mielenkiintoista nähdä miten nämä ehdotukset ovat esillä joulukuussa Kööpenhaminassa.

Kansalaiskuuleminen ilmastonmuutoksesta

2009-08-18T00:20:00.000-07:00

Kuluttajatutkimuskeskus hakee 100 suomalaista 26.9. pidettävään kansalaiskuulemiseen. Tilaisuudessa on mahdollista keskustella ja tuoda esiin näkemyksiään ilmastonmuutoksesta. Tilaisuus on osa kansainvälistä World Wide Views on Global Warming -hanketta. Lisätietoja ja ilmoittautuminen kuluttajatutkimuskeskuksen sivuilta. Ilmoittautuminen sulkeutuu 19.8. klo 16.00.

Elektroniikan hiilidioksidipäästöt

2009-08-13T06:15:00.000-07:00

Olen viimeisen viikon aikana törmännyt kahteen tietyllä tapaa vastakkaiseen näkökulmaan eli elektroniikan ja varsinkin ICT:n mahdollisuuksiin vähentää päästöjä ja toisaalta digitaalisen tekniikan kuormittavaan puoleen, joka kasvaa vauhdilla. Oma tutkimukseni, jota olen aloittamassa, paneutuu niinsanottuun kahden prosentin mahdollisuuteen, eli ICT-teollisuus tuottaa 2% päästöistä mutta voi vaikuttaa 98% päästöihin tehostamalla muita teollisuuden aloja. Tutkin tätä mahdollisuutta liikenteen osa-alueella. Esimerkiksi WWF:n käyttämä neuvonantaja Dennis Pamlin puhuu paljon tästä näkökulmasta. Dennis on neuvonantajana Gartnerille, joka arvioi IT-yrityksien ympäristöasioita vuosittaisessa tutkimuksessaan. IT yritksillä on vastuu pienentää omaa hiilijalanjälkeä, mutta ennekaikkea heidän tulisi etsiä uusia mahdollisuuksia markkinoilta, kun yritykset ja kuluttajat haluavat vähentää päästöjään ja kustannuksia.

Elinkaarimallissa tulee ottaa huomioon valmistaminen, kuljetukset, käyttö ja se mitä käytön jälkeen tapahtuu. Viimeaikoina on puhuttu paljon käytön aikana tapahtuvasta välittömästä energian kulutuksesta ja sen pienentämisestä. Esimerkiksi Nokia on tehnyt valtavasti työtä ns. no-load latureiden kehittämiseen. Kun määrät ovat suuret, on vaikutuksetkin suuret. Painopiste on käytön energiankulutuksessa ja valmistaja pääsee helpommalla valmistuksen energiankulutuksessa, kun huomio on toisaalla. Valmistamiseen liittyvää energiankulutusta ja päästöjä onkin huomattavasti hankalampi vähentää ja itse asiassa peukalosääntö on että mitä enemmän kulutuselektroniikkalaite painaa, sitä enemmän se on aihettanut hiilidioksidipäästöjä elinkaaren alussa valmistuksen aikana. Näin siis kännykän valmistaminen on taatusti parempi ympäristölle kuin esimerkiksi PC:n valmistaminen; käytön energiankulutuksesta puhumattakaan. Huolestuttava kehitys on että digi-tuotteiden valmistamiseen kuluvat kokonaispäästöt kasvavat koko ajan. Tutkimuksen mukaan ”gadgettien” kuten kännykät, mp3 soittimet, televisiont, pc:t jne tulevat kaksinkertaistamaan energiankulutuksen vuoteen 2022 mennessä ja kominkertaistamaan vuoteen 2030 mennessä. Tämä siis kaikesta energiankulutuksen minimoinnista huolimatta.

Apple on julkistanut iPhonen kolmivuotisen elinkaaren aikana aiheuttamat päästöt. Se on 121 paunaa eli 54 kg hiilidioksidia. Jos ajatellaan että tuo olisi tuotettu fossiilisilla polttoaineilla, se vastaisi 55 kWh edestä energiaa. Joku aika sitten mittailin käyttämäni kännykän lataamisen energiankulutusta oli se 9,7 W Nokia N85 laitteen ollessa kyseessä. Jos akun lataaminen kestää tunnin on kulutus 9,7 Wh. Joka päivä ladatessani kolmen vuoden ajan kulutan 10,6 KWh edestä energiaa. Jättäessäni laturin seinään latauksien välillä laturi, kuten AC-5, kuluttaisi energiaa tämän lisäksi 7,5KWh (0,3Wx23x365x3). Jos oletamme että iPhone laturi kykenee samaan olisi noin 20-30% energiankulutuksesta itse käytön aikana tapahtuvaa. Ja tämä näyttää olevan linjassa useampien tutkimuksienkin kanssa (esim lowtech magazinen artikkeli ja Nokia). Esimerkiksi kännykkää ei siis kannata vaihtaa sen takia että uudessa on vähäkulutuksinen laturi.

Yllä oleva esimerkki tuo esille valmistajan kannalta ikävän ongelman. Tehokkain tapa pienetää päästöjä on jatkaa laitteen elinkaarta. Toisaalta valmistajan tavoite on maksimoida tulosta, johon tarvitaan mahdollisimman paljon myyntiä. Toki insentiivinä on valmistaa mahdollisimman halvalla ja itse asiassa mahdollisimman kevyttä, jolloin kulutettu energia per laite laskee. Kilpailutilanne itse asiassa pakottaa tähän ja lopputulema on se, että laitteen hinta laskee ja laite tulee mahdolliseksi ostaa yhä useammille ja laitteen uusintaosto tulee helpommaksi. Puhumme ns. kulutuksen demokratisoitumisesta, jossa ennen harvoille mahdollinen tulee mahdolliseksi yhä useammalle. Kokonaisenergiankulutuksen osalta tämä on ongelma ja alussa viittaamani digitaalisen laitteiston kuluttaman energian tuplaatuminen ja triplaantuminen voi olla hyvinkin totta.

Nykyiset rakenteet estävät elinkaaren pitentämisen ja on syytä miettiä uusia malleja. Jos laite olisi vuokrattu eikä myyty asiakkaalle, tulisi valmistajalle insentiivi valmistaa mahdollisimman kestäviä, hyvälaatuisia pitkän elinkaaren laitteita. Tietyllä tavalla tästä on olemassa merkkejä kun "hardware", rauta, fyysinen laite, on lopulta vain alusta, jonka päällä palvelut toimivat. Ilmiö on damaterialisaatio. Kun raudan valmistaminen on kutistumassa lähes nollakatteiseksi, on jo syntynyt insentiivi siirtyä palvelualueelle.

Mutta onko 2% mahdollisuus totta? Onko tarpeellista tuijottaa ICT-alan energiankulutusta? Olisiko oleellisempaa katsoa yksilötasolla kulutuksen muuttumista? Jos ICT kulutus on pois lehden tilaamisesta tai matkustamisesta ja energian kokonaiskulutus laskee, ollaan mielestäni kuitenkin oikeilla jäljillä. Tähän paljon puhuttuu ICT:n mahdollistavaan puoleen ollaan yrityksissä vasta heräämässä.

Uusiutuva energia sijoituskohteena

2009-06-26T05:04:00.000-07:00

Olen viimeaikoina katsellut uusiutuvan energian suuntaan sijoituskohteena. Siis lähinnä aurinko-, tuuli-, maa- ja biovoimayhtiöitä. Olen ollut yllättynyt miten suureksi alan yritykset ovat jo kasvaneet. Kasvuvauhti on ollut kova viime vuosina. Tuulivoimassa maailman suurin toimittaja löytyy Tanskasta, Vestas. Yrityksen liikevaihto on samankokoinen meidän tutun Wärtsilän kanssa. Kannattavuus on hyvällä tasolla liikevoittoprosentin ollessa selkeästi yli kymmenen. Aurinko energiassa yksi mielenkiintoisimpia yrityksiä on First Solar. Yrityksen liikevaihto kolminkertaistui vuonna 2007 ja tuplaantui viime vuonna. Vuoden 2008 liikevaihto oli vajaa miljardi euroa. Silmiinpistävää on yrityksen kannattavuus, 35% liikevoittotaso.

Olisiko uusiutuvat energia se seuraavan vuosikymmenen kasvuala. 80-luvulla tuli tietokoneet, 90-luvulla matkapuhelin tuli joka taskuun ja ja vuosikymmenen lopulla internet yritykset vievät sijoittajat hurmokseen ja osakkeet kuplaan joka sitten tunnetusti särkyi. Internetin tapauksessa se ei tietenkään tarkoittanut että kasvu olisi loppunut, löytyi joukko yrityksiä jotka kasvavat edelleen ja ovat erittäin kannattavia. Viimeisin vuosikymmen on ollut enemmän kehittyvien markkinoiden kasvun varassa. Kun Kiina ja Intia ja muut kehittyvät maat ovat investoineet infrastuktuuriin nousivat perusmetallien hinnat ja niiden jalostaminen oli erittäin kannattavaa. Kehittyvien markkinoiden osakkeet yleisestikin tarjosivat erittäin hyviä tuottoja. Mutta mikä on se seuraava suuri murros? Näyttäisi siltä että ilmaston lämpeneminen on nyt todellakin muttamassa ihmisten ja yritysten toimintaa. Aivan uusia mahdollisuuksia avautuu, öljyn hinta vääjäämättömästi nousee ja lopulta varat ehtyvät. Alullepaneva sysäys näyttäisi tulevan regulaation puolelta. Hallitukset haluavat tukea ratkaisuja, jotka hillitsevät ilmastonmuutosta.

Sijoittamisessa parhaan tai parhaiden yrityksen löytäminen on hyvin hankalaa ja varsinkin murroksen alkuvaiheessa valinta menee todennäköisesti pieleen. Kun matkapuhelin markkinat kasvoivat 90-luvulla moni veikkasi Motorolaa, joka oli tuolloin markkinaykkönen. Ei ollut itsestään selvää kuinka Microsoft pystyy keräämään tietokonearvoketjusta leijonanosan. Järkevintä on hajauttaa ja olla mukana koko teollisuudenalan kasvussa. Piensijoittajille hajauttaminen tapahtuu järkevimmin rahastojen kautta. Ohessa muutamia suomalaisia vaihtoehtoja.

Tässä vertailu näiden rahastojen tuotosta:

Maailmalta rahastoja löytyy joka lähtöön. Yksi varteenotettava vaihtoehto on ETF (Exchange Traded Fund), jolloin hallinnointikulut minimoituvat.
PowerShares WilderHill Clean Energy (AMEX: PBW)
First Trust NASDAQ Clean Edge US (NASDAQ: QCLN)
Market Vectors Global Alternative Energy (NYSE: GEX)
PowerShares Cleantech Portfolio (AMEX: PZD)
PowerShares Global Clean Energy Portfolio (AMEX: PBD)

-------------------

Kuten blogin lukijat ovat huomanneet olen pitänyt taukoa muutaman kuukauden. Syy on ollut perinteinen ja hyvin yksinkertainen. Jouduin kevällä fokusoimaan kaiken vapaa-ajan tutkimussuunnitelman kirjoittamiseen. Aika ei mennyt hukkaan. Aloitan jatko-opiskelijana Helsingin Kauppakorkeassa ensi syksynä. Tutkimukseni tulee keskittymään internet palveluihin, jotka voivat vaikuttaa liikenteen päästöjen pienenemiseen. Aiheesta enemmän joku toinen päivä.

Olimme kuluttajia -kirja julkaistu

2009-03-29T05:24:00.001-07:00

Olin vuosi sitten mukana mielenkiintoisessa projektissa ja jossa ryhmä ympäristöasioista kiinnostuneita ihmisiä kokoontui yhteen ja loi neljä erilaista tulevaisuudenkuvaa vuoden 2023 Suomesta. Skenaarioista ei ollut tarkoitus tulla kirjaa vaan ne oli tehty syksyn Megapolis 2023 tapahtumaa silmällä pitäen. Matkan varrella idea jalostui ja Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen aktiivisuudella skenaarioille ja niiden ympärille muodostuneelle kirjalle löytyi julkaisija. Keskiviikkona 25.3. vietettin Tammessa Korkeavuorenkadulla julkaisutilaisuutta ja kirja on nyt myynnissä mm. täällä.

Kiitokset Roopelle ja Aleksille että jaksoitte puristaa opuksen kasaan! Tammen julkaisutilaisuudessa saimme kuulla miten kolmas sektori on Suomessa kriisissä. Perinteinen järjestötoiminta kiinnostaa yhä vähemmän ihmisiä. Mutta uudellainen aktiivisuus ilman RY tunnusta on nousussa. Siitä Olimme kuluttajia on yksi osoitus. Tästä eteenpäin minut on helpompi houkutella kukaan "töihin" vapaa-ajalla ilman rahallista korvausta.

Kielletyt mainokset

2009-03-01T04:17:00.000-08:00

Vuosien varrella moni mainos on jäänyt julkaisematta median oman sensuurin takia. Lähinnä kyse on ollut siitä että mainostajia, suurimpia asiakkaita, ei ole haluttu suututtaa. Vuodelta 2005 on mielessä tapaus jossa JCDecaux Finland Oy poisti "kanakiusaus" julisteet katukuvasta. Mainostajana toimi Animalia. Uudempi tapaus on MTV:n tekemä hyllytys alkusyksystä 2008, kun Demos Helsingin Ilmastotalkoisiin tekemää mainosta ei päästetty tuubista ulos. Olen naivisti ajatellut että mainosmedia toimii bittiputkena mainostajan ja kuluttajan välillä tietenkin voimassa olevan lainsäädännön antamissa rajoissa. Ehkä muualla, mutta ei Suomessa. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

90-luvulla Coca Cola yhtymän muovipullot valtasivat yhä suuremman virvoitusjuomien markkinaosuuden kotimarkkinoillaan. Lopulta jenkkiaktivistit hyökkäsivät brändiä vastaan maanlaajuisella boikotilla. "Think before you drink Coca-Cola", mieti ennenkuin juot Kokista ja pyysivät lähettämään littanaksitaitetun 2-litran pullot takaisin yritykseen "Käytä se uudelleen" viestin kera.

Meillä Suomessa tämä ei tietenkään olisi onnistunut. Miksi? Ilmiselvästi yhdysvalloissa välissä toimiva mainoksen jakelija, New York Times ja Wall Street Journal, olisi saanut liian paljon negatiivista julkisuutta, jos olisi kieltäytynyt lähettämästä aktivistien mainosta. Lieneekö MTV3:lle ja JCDecauxille mahdotonta selittää asiakkailleen periaatteita joilla he mainokset hyväksyvät? On itsestään selvää että nämä ilmiöt painuvat Suomessakin historiaan, mutta yllättävän brezhneviläinen liike-elämä meillä paikoin on. Ehkäpä on syytä katsoa peiliin. Me kuluttajat päästämme nämä yritkset aivan liian helpolla.

Asiantuntevaa apua Helsingin Energiasta

2009-02-01T03:36:00.001-08:00

Lainasin Helsingin Energiasta energiamittarin ja mittasin mitä taloutemme laitteet todellisuudessa kulutavat. Laitteen lainaaminen viikoksi on Helsingin Energian asiakkaille täysin ilmainen ja varauksen voi tehdä verkkosivulta. Mittarin noutaminen ei ollut vain asian toimittaminen sillä virkailijalla on aikaa konsultoida asiakasta energiansäätöasioissa.
Mittauksen tulokset ovat tässä.

Tulokset olivat hyvin samansuuntaiset Motivan jukaiseman taulukon kanssa.

Kun palautin mittarin minulta kysyttiin kiinnostusta osallistua TKK:n tekemään tutkimukseen kodin energiankulutuksesta. Lupauduin mukaan ja Tutkija soitti parin viikon sisällä. Kyseessä on EU hanke jossa pyritään löytämään ratkaisuja mm. kuluttajan reaaliaikaiseen sähkön kulutuksen seuraamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa nettipalvelua joka on käytettävissä kaikilla internetpäätteillä matkapuhelimet mukaanlukien.

Helsingin Energia kantoi yritsvastuun todella hyvin asiakkaan suuntaan. On harvinaista nähdä että yritys aidosti auttaa säästämään omaa tuotettaan. Helsingin Energia on myös selkeästi integroitunut yhteiskunnan sidosryhmiin ja työskentelee aktiivisesti energiankulutuksen järkeistämiseksi. Aito kiinnostus asiakkaan energiankulutuksen pienetämisestä oli niin harvinaislaatuista että jäin miettimään omistajaohjausta. Olisiko Helsingin Energia konsultoinut yksityisasiakasta samalla tavalla ja pyrkinyt pienentämään myyntiään, jos kyseessä olisi ollut pörssiyhtiö?

Autoteollisuuden haaleanvihreä pelastuspaketti

2008-12-02T03:09:00.000-08:00

Yhdysvaltojen ja Euroopan autoteollisuus on vaikeuksissa. GM, Chrysler ja Ford ovat leikkaamasa tuotantoa ja yrityksiltä on loppumassa rahavarat. Eurooppalisten autovalmistajien etujärjestö vaatii 40 miljardin euron tukipakettia teollisuudelle. Mukaan pyydetään hallituksia ja tätä kautta veronmaksajia. Ongelman ydin on siinä että kysyntä on laskenut, alalla on ylituotantoa ja markkinat ovat poistamassa ylikapasiteettia luonnollisella tavalla.

Autoteollisuudessa on ilmiselvästi mietitty tarkkaan miten näin suuri tukipaketti saadaan myytyä hallituksille ja miten ne saadaan mukaan pakettiin siten että tuen hyväksynnän vaikutus ei ole poliittista äänimarkkinaosuutta minimoiva. Autonvalmistajien mukaan EU:n päästötavoitteisiin ei päästä, jos yhtiöt eivät saa rahaa nykyistä ympäristöystävällisempien autojen kehittämiseen! Tarvitsemme tukea, jotta ympäristö pelastuu. Perinteinen työpaikkojen puolustaminen ei riitä. Lobbauksessa on käytössä on uudet vihreät argumentit.

Olemme tulleet ympäristömarkkinoinnin toiseen vaiheeseen. Ympäristön avulla voi myydä tukea idealle kuin idealle. Paketoimalla tuen vihreään pakettiin, se on helppo myydä kansalle.

Jos tämä tukipaketti menee läpi, tulee viherlobbaus yleistymään huomattavasti. 40 miljardia virherperustein riutuvan teollisuudenalan pelastamiseksi, joka polttaa merkittävän osan fossiilisia polttoaineita, olisi loistava avaus. Se olisi avaus pelille, joka taatusti jatkuisi muiden alojen hyödyntämänä ja joka lopulta veisi pohjan todellisilta lobbauksilta. Pahimmassa tapaksessa kehityskulku kääntäisi yleisen mielipiteen aitoja ekologisia poliittisia päätöksiä vastaan.

Lokaajapojat

2008-11-06T03:58:00.000-08:00

Suomessa paljastui eilen hyvin erikoislaatuinen, laajamittainen ympäristörikos. Lokapojat Oy on laskenut vuosikausia jäteöljyjä ja rasvoja kaupungin viemäreihin. Yrityksen johto on ollut toiminnan takana ja se on ollut hyvin järjestäytynyttä ja tarkoitushakuista.

Suomessa jätteiden keräilijällä, kuljettajalla sekä niitä varastoivalla ja käsittelevällä yrityksellä pitää olla tarvittavat luvat. Jätteiden kuljetuksista säädetään jätelaissa ja jäteasetuksessa sekä valtioneuvoston päätöksessä 659/1996. Lupien lisäksi jätteen ammattimaisesta keräämisestä ja kuljettamisesta on tehtävä ilmoitus jätetiedostoon, joka toimitetaan alueelliselle ympäristökeskukselle.

Lokapojat Oy:llä oli varmasti luvat kunnossa, mutta kuinka on mahdollista että luvan saannin jälkeen toimintaa ei ole valvottu? Sen sijaan yrityksellä ei näyttäisi olevan ISO-14001 ympäristösertifikaattia eikä se ollut EMAS-järjestelmässä mukana. Näyttää siltä että jätealalla yritys voi kasvaa varsin suureksi ilman että asiakkaat ovat kiinnostuneet ympäristönjohtamisjärjestelmistä ja valvonnasta.

Väitän että tässä tapauksessa tarkastuksissa Lokapojat olisi jäänyt kiinni lainvastaisuuksista eikä toiminta olisi päässyt laajenemaan näin laajamittaiseksi, jos ympäristönjohtamisjärjestelmä olisi ollut käytössä. Ympäristöjärjestelmät ovat edelleen täysin vapaaehtoisia ja tässä on hyvä esimerkki mihin se pahimmassa tapauksessa voi johtaa. On ymmärrettävää että ko. standardeja ei voi vaatia kaikilta toimialoilta tai pieniltä yrityksiltä aiheuttamatta turhaa byrokratiaa, mutta ilmiselvästi on olemassa toimialoja, joiden valvonta ei ole tänä päivänä riittävää. On hyvin mielenkiintoista seurata millaisiin rangaistuksiin tämä johtaa yrityksen kohdalla mutta vielä mielenkiintoisempaa on nähdä mitä muutoksia tapahtuu, jotta vastaavat tapukset voidaan jatkossa välttää.

Autoalan keskuliitto ja lokit

2008-10-25T01:31:00.000-07:00

Naurulokin poikanen oli päässyt komistamaan Autoalan keskusliitto Ry:n kokosivun mainosta torstain Helsingin Sanomissa. "Synttärilahjaksi Säätiö?", Hyvää Syntymäpäivää Nikke Naurulokki. Sivun ylälaidassa suurella AKL logo. Välitön mielikuva, AKL on lahjoittanut ympäristönsuojeluun. Jatkan lukemista tarinan loppuun, enkä ensimmäisellä kerralla hoksaa miten tämä liittyy lokkiin tai luontoon. Toisella kerralla se löytyy: "ympäristöystävällinen teknologia vaatii lisäkoulutusta nykyisiltäkin työntekijöiltäkin".

Mitä tarkoittaa säätiö, kysymysmerkki? Eikö säätiötä perustettukaan? Mihin ja kuka on tehnyt lahjoituksen? Miten se liittyy lokkiin?

Autoalan Keskusliitto ry on autoalan taloudellisia ja työmarkkinaetuja ajava ja palveluja tuottava yhdistys. Autoala tarkoittaa tässä korjaamoita, katsastuskonttoreita jne. Yhdistys on täyttänyt 75 vuotta ja kerännyt lahjoituksia Autoalan ammittikoulutuksen edistämissäätiöön. Rahaa on saatu kasaan 500 000 euroa, josta AKL on lahjoittanut 70%. Edistämissäätiö tukee koulutusta, jossa ilmiselvästi sivutaan ympäristöäkin.

Näillä tiedoilla näyttää siltä että AKL on tehnyt fosfaattipitoisimman viherpesukampanjan mitä olen aikoihin nähnyt.

Luonnon suojelulla voi myydä, muuttaa imagoa ja aiheen hyödyntäminen mainonnassa vain vahvistuu. Negatiivinen puoli on se että pian todelliset teot eivät erotu, mutta toisaalta massoilta alkaa löytyä joustoa ja esim. tiukempien poliittisten määräyksien läpiviemiseen. Vihreys on vaaliteema kunnallisvaaleissa läpi puolueiden. Luulisi että tämä näkyy seuraavalla kaudella päätöksissä eikä kenenkään ehdokkaan tarvitse pelätä että pettää äänestäjiään, jos rakentaa yhteiskuntaa ympäristöystävälliseen suuntaa ja vaatii kansalaisilta elämäntapojen muutosta, uhrauksia.

Sitä jään kuitenkin miettimään, miksi selkeä viherpesu saa mennä läpi ilman että kansalaiset, kansalaisjärjestöt ja media puuttuu siihen. Greenpeace tarttuu suurimpiin yrityksiin ja osaa median hallinnan. Mutta se että orang utan naamioitunut aktivisti levittää Neste biodieselin vastaisia lakanoita Katajaharjun sillalle ei näytä olevan tarpeeksi suuri pelote. Jotain puuttuu kokonaisuudesta. Jään miettimään mikä se on.

Nestlen seula vuotaa taas

2008-09-23T04:34:00.000-07:00

Joillekin yrityksille sattuu enemmän kuin toisille. Tallinkin tapauksessa kirjoitin yrityksen DNAsta. Kun lukee Nestlen viimeisiä uutisia ei voi välttyä samoista ajatuksista.

Ei kukaan usko että Nestle tarkoituksella haluaa tuhota yrityskuvaansa ja toistaa systemaattisesti virheitä. Nestle on joka tapauksessa kuuluisa kehitysmaista ja äidinmaidonkorvikkeesta jo vuosikymmenien takaa. Nestle halusi maksimoida markkinat ja markkinoi korviketta maihin, johon sitä ei olisi pitänyt myydä. Jauhe sekoitettiin epäpuhtaaseen maitoon ja seurauksena oli lapsikuolleisuuden lisääntyminen. Nestlen vastainen boikotti on yksi onnistuneimpia ja pakotti yrityksen muuttamaan toimintatapaansa.

Kuinka on mahdollista että Nestlen maitojauhe otsikoissa taas? Kiinassa melamiini-skandaali koskettaa useita yrityksiä ja Nestle on yksi näistä. Voisi ajatella että Nestlen historia nimenomaan on ollut niin kova koulu, että yrityksen prosessit on loppuunasti hiottuja eikä mitään tällaista voi enää tapahtua. Onko kyse arvoista eli taloudellisen maksimin lyhytnäköinen tavoittelu on liian pinnalla? Läpeensä osaamatonhan koko yritys ei voi olla. Vai onko yrityksen globalisaatio epäonnistunut? Ongelma sattui Kiinassa eikä Kiinaan laajentuminen ole kaikista helpoin etappi. Jos maan oikeusjärjestelmä on kehittymätön, systeemi johon ei kukaan luota, ja kansan ainoa tavoite rikastuminen, tulokkaalle voi olla hankalaa lokalisoitua markkinoilla pärjätäkseen ja samalla kuitenkin viedä globaalit laatustandardit mukanaan.

Ruokaskandaalit eivät ole ennenkuulumattomia Kiinassa. Tämä on viimeaikaisista tapahtumista laajamittaisin ja kohdistuu erityisesti lapsiin. Kun asuin Kiinassa tapahtui Nanjingissa rotanmyrkkytapaus jossa ruokaan oli sekoitettu myrkkyä. Tuolloin kyseessä oli kilpailijan ilkivalta.

Rehellistä puhetta

2008-09-20T02:37:00.000-07:00

Näen yhteiskuntavastuussa toistaiseksi enemmän business mahdollisuuksia kuin Björn Wahlroos, mutta Nallen ajatukset ovat hyvin rehellisiä ja argumentit ovat kivenkovia. Wahlroos oli puhumassa mainontapäivän tapahtumassa ja toisti jo usein kuultuja näkemyksiään yhteiskuntavastuusta ja yrityksen moraalista.

Yksi ongelma nykyisessä trendissä, jossa kaikki väittävät ottavan vastuuta ympäristöstä ja ihmisistä lainsäädännön määräämien rajojen yli, on se että näin yritykset antavat viestin että asiat menevät oikeaan suuntaan liberaalisti. Yhteiskunnan ei ole tarvetta sekaantua lainsäädännön kautta toimintaan. Wahlroos näkee että yritys on yhden asian liike ja ainoa tavoite on tuottaa voittoa omistajilleen. Tästä olemme samaa mieltä. Mutta toistaiseksi, vielä tänäkin päivänä, on mahdollista tuottaa suurempia voittoja olemalla edellä muita kestävässä kehityksessä. On mahdollista luoda kilpailuetua panostamalla esimerkiksi ympäristöystävällisiin tuotteisiin, jos yritys osaa markkinoida toimintansa oikein. On myös mahdollista löytää uusia markkinoita, joita muuttuvat kuluttajapreferenssit ja lainsäädäntö synnyttää.

Strategic sustainability on Dexter Dunphyn mukaan vaihe jossa yritys hakee kestävästä kehityksestä kilpailuetua. Asia kuulostaa hyvin järkeenkäyvältä. Toisaalta kaikki yritykset hakevat kilpailuetua ja kestäväkehitys on tässä yksi keino muiden perinteisten mukana. Olipa yritys ympäristöorientoitunut tai ei, näin kannattaa toimia, jotta voidaan maksimoida omistajaetu. Tähän lainsäädännön ylittävään toimintaan on viimeaikoina panostettu ja se näyttää toimivan toistaiseksi. Mutta kuinka kauan?

Ostin joku päivä sitten lattiapesuainetta. Etsin vaihtoehtoa joka on ympäristöystävällinen. Se ei ollut vaikeaa. Kaikki vaihtoehdot olivat ympäristömerkittyjä, joko omia tai muiden organisaatioiden merkkaamia. Kuluttajana minun oli mahdotonta tietää mikä näistä on aidosti muita parempi. Onko kaikki muutkin tuotteet muuttumassa samalla tavalla hyviksi valinnoiksi? Onko vihreys kommoditisoitumassa? Onko jatkossa kestävän kehityksen mukaisesti mahdollista rakentaa kilpailuetua? Sulkeutuuko ympyrä ja lopulta lainsäädäntö muodostaa rajat sille mitä kannattaa tehdä täydellisessä kilpailussa jotta yrityksen kilpailukyky säilyy?

Wahlroos on selkeästi samoilla linjoilla Milton Friedmannin kanssa. Kaikki lainsäädännön yli menevä toiminta on puhdasta sosialismia. Jos "vihreän" kilpailuedun rakentaminen muuttuu mahdottomaksi, omistajaetu kärsii ja kas Milton ja Björn ovat oikeassa.

Näyttäisi siis siltä että "sustainability waveriderit" ajavat meitä illuusioon, jossa lainsäädäntöön ei kannattaisi panostaa ja asiat hoituvat itsestään. Uusliberalistinen näkemys on hyvin rehellinen. Ei kannata uskoa että yritykset ajaisivat laajempaa etua. Olen tässä selvästi aatteen kanssa samoilla linjoilla. Se missä en ole koulukunnan takana liittyy yhteiskunnan ohjauksen määrään. Kun uusliberalismi haluaa minimoida yhteiskunnan puuttumisen siihen pisteeseen saakka mikä tuottaa maksimaalisen kokonaistaloushyöhyn, katson että ohjausta tulee lisätä siihen saakka joka takaa luonnonympäristön, meidän ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet.

Oman metsän suojelusta

2008-09-02T09:09:00.000-07:00

Olen kotoisin metsästä - tai jos ei nyt ihan umpimetsästä niin siitä metsän rajalta mistä piha ja pelto alkoi. Vanhemmilleni metsän hoito, ihmisen puuttuminen metsän kasvuun, on ollut aina luonnollinen asia. Hoitamaton metsä on ruma, hoitamattoman metsän isäntä on laiska. Metsästä on otettu puuta välillä omakotitalon rakentamista varten ja välillä se on toiminut tulonlähteenä.

On luonnollista että nykyisenä kaupunkilaisena katselen asiaa vähän eri näkökulmasta. Metsän arvo on minulle esteettinen ja esteettinen makuni on luonnollinen. Suurin arvo tulee siitä tiedosta että metsä sitoo hiilidioksidia enkä halua tukea tuon hiilidioksin päästämistä uudelleen kiertoon. Monimuotoisessa metsässä viihtyy laaja kirjo eläinlajeja, mielellään näen ne siellä. On hyvin todennäköistä että jossain vaiheessa olen kaupunkilainen metsänomistaja. Ja yhtä todennöistä on että peritty talousmetsä muuttuu vuosi vuodelta vähemmän talousmetsän näköiseksi. Minun päätökseeni ei Brunila, MTK tai tempoileva veropoliikka vaikuta.

Tuskinpa vanha talousmetsäni tuolloin kelpaa yksityiseksi suojelualueeksi, mutta tiedoksi muille metsänomistajille, avohakkuu ei ole ainoa tapa saada metsästä tuloa. Yksi mahdollisuus on perustaa yksityinen suojelualue. Valtio maksaa tuolloin puustosta niin että laskennallisesta arvoasta vähennetään 20%. Tämä vastaa kutakuinkin summaa jonka metsänomistaja olisi saanut ennen tämän kesän veronalennusta metsän myynnnistä. Metsäpolitiikka voi kuulostaa hiukan ristiriitaiselta, koska yritetäänhän nyt kaikki mahdolliset metsänomistajat saada liikeelle myymään halvalla puuta metsäteollisuuden tarpeisiin. Valtion määrärahat suojeluun ovat hyvin rajoitetut, 5 miljoonaa euroa vuodessa. Eli tämä ei metsäteollisuutta kaada. Pikemminkin osoitus että strategia ei ole täysin yksisilmäinen.

Siis jos omistat metsää, joka on rakennepiirteiltään ja lajistoltaan monipuolisista lehtoa, kangasmetsää eteläsuomesta ja haluat nauttia metsästä tulevaisuudessakin ilman laskennallista taloudellista menetystä, ota yhteys paikalliseen ympäristökeskuskseen ja tarkista on suojelu metsäsi osalta mahdollinen.

Porkkanaparvi

2008-08-19T04:25:00.000-07:00

Carrotmob Suomen osasto on siis perustettu jokunen päivä sitten ja mediakynnykset ylitetty. Huomasin Jaiku keskustelun aiheesta, ja tilaisuus olisi ollut kyllä mielenkiintoinen olla mukana, mutta viime aikoina on ollut pakko priorisoida asioita.

Carrotmob ajatuksessa siis jaetaan porkkanaa, ei keppiä. Ei boikotoida, vaan palkitaan positiivisesti liikkeitä jotka lähtevät aktiivisesti ympäristötalkoisiin mukaan. Perusidea menee kutakuinkin näin. Kuluttajat liittyvät yhteen, kilpailuttavat yrityksiä siltä kannalta kuka lähtee tempauksessa suurimmalla osuudella mukaan kehityshankkeeseen ja julkisuuden kautta voittaneelle yritykselle tuodaan lisämyyntiä, jonka tuotosta siis luvattu osuus käytetään ko. liikkeen ympäristöinvestointeihin.

Idea on hyvä ja menestyksessä ja elinkaaren pituudessa ratkaisevaa on toteutus. Toteutuksessa olisi syytä löytää hyvin kasvanut pitkäkestoinen porkkana jyrsittäväksi kaikille osapuolille, mukaanlukien he, jotka pyörittävät organisaatiota, hoitavat mm. sopimusteknisen puolen ja viestinnän.

"Vaikutuksemme on vähäinen"

2008-08-17T04:30:00.000-07:00

Ilmiö: Vesien saastuminen, Itämeren tila
Vuosi: 1997
Sanottua: Suomen alueelta tulee vain vähäinen osa, noin 10-12 prosenttia, Itämeren koko ravinnekuormituksesta, eikä Suomen toimenpiteillä voitaisi tämän vuoksi vaikuttaa paljoakaan Itämeren tilaan (Maa- ja metsätalousministeriö)

Ilmiö: Globaali metsäkato
Vuosi: 1998
Sanottua: Metsäteollisuuden osuus maailmanlaajuisesta metsäkadosta on häviävän pieni ja suurin syyllinen on polttopuun käyttö. Pöyryn tilaston mukaan paperiteollisuus käyttää ainoastaan 13 prosenttia maailman puusta (Juha Niemelä UPM-Kymmenen yhtiökokouksessa)

Ilmiö: Ilmaston lämpeneminen, hiilidioksidipäästöt
Vuosi: 2008
Sanottua: Todellisuudessa Suomen liikenteessä yli 50 prosenttia CO2-päästöistä syntyy henkilöautoilusta. Lentoliikenteen osuus on alle 2 prosenttia (Kati Ihamäki).

Tallink ja yrityksen DNA

2008-08-16T03:10:00.000-07:00

Tallink pääsi taas otsikoihin viime viikolla. Tällä kertaa kyse oli työntekijöiden tavaroiden tonkimisesta. Ei ole kauaa kun Tallinkin johto öykkäröi laivoilla ja käyttäytyi humalassa väkivaltaisesti ja epäkunnioittavasti työntekijöitään kohtaan. Vuonna 2005 yritys oli otsikoissa, kun tuli ilmi että laiva laskee jätevetensä Suomenlahteen. Paljon negatiivisia uutisia yhdestä yrityksestä.

Tässä on tyypillinen tapaus siitä kuinka yritysjohto näyttää mallia koko yritykselle. Jos johdon moraali on kiero, sairastaa koko yritys. Tallinkin DNAssa on jotain vikaa. Ehkäpä yleisempi termi on yrityskulttuuri, DNA, perimä, on jotenkin enemmän lopullista, jota ei voi muuttaa. Voiko perimmäinen yrityskulttuuri olla jotain sellaista josta ei pääse eroon? Ainakin vaikeaa se näyttää olevan. Tapaan toimia tottuvat kaikki vähitellen, muutos vie aikaa. Varmaa on että yrityskultuuri ei muutu, jos sitä ei ole halua muuttaa.

Tallinkin tapauksessa näyttää siltä että halua ja kykyä muuttua ei löydy. Paine muutokseen tulee usein markkinoilta. Tallink Siljan matkustajamäärä laski 56 000lla heinäkuussa vuoden takaiseen verrattuna. Vikingillä matkustajakatoa ei ollut. Tässä olisi paikka todistaa minulle että olen väärässä DNA ajatuksieni kanssa.

Eilen Nike tänään Zara

2008-08-06T05:39:00.000-07:00

Päivän Helsingin Sanomat uutisoi Zaran alihankkijan käyttävän lapsityövoimaa Portugalissa.

"Kaksi 14- ja 15-vuotiasta tyttöä olivat tarkastajilta piilossa suljetussa tilassa. Yritys on tuomittu vastaavista rikoksista aiemminkin"

Zaralla on kovin erilainen suhtautuminen asiaan kuin Nikellä: Emokonserni ei aio purkaa sopimusta ko. alihankkijan kanssa. Alihankkija kommentoi että työt jatkuvat kuin ennenkin.

Mielenkiintoista tapuksessa on että alaikäiset työntekijät ovat työntekijöiden lapsia. Onko kyseessä lapsityövoima? Mitä lapsityövoima on? Minäkin olen tehnyt lapsuuteni kotitilalla töitä eikä se ole ollut pahasta, päinvastoin. Monet ikäpolvestani ovat jakaneet mainoksia 12 vuotiaana taskurahan eteen.

Kuka on lapsityöläinen? (YK:n määrittelemänä)

YK:n erityisjärjestön, Kansainvälisen työjärjestön (ILO) määritelmän mukaan "lapsityövoimalla" tarkoitetaan alle 15-vuotiaita lapsia, jotka tekevät työtä elantonsa hankkimiseksi. Koulun jälkeen suoritettava "kevyt työ" perheyrityksessä tai kotimaatilalla auttaminen lasketaan hyödylliseksi työksi.

Pahimmassa muodossa työ:

häiritsee koulunkäyntiä

vaarantaa lapsen fyysisen tai psyykkisen hyvinvoinnin

Peheyrityksestä tuskin oli kyse. Lapsityövoiman määritteen ehdot voi hyvinkin täyttyä. Olisin odottanut Zaralta täysin toisentyyppistä vastausta. Tarttumista asiaan ja lupausta ettei tällaista sallita. Zara ei taida olla yhteiskuntavastuun wave rider.

Nike uutisissa taas

2008-08-05T00:49:00.000-07:00

Eilisen Taloussanomat uutisoi Niken Malesian hikipajoista.

Nike ilmoitti perjantaina ryhtyvänsä tarkkailemaan malesialaista alihankkijaansa. Seurannassa paljastui, että tehtaan työntekijöiden asuntolat olivat ala-arvoiset. Myös heidän palkkatietojaan oli kaunisteltu.

Niken tarina CSR alueella on pitkä eikä liene tarvetta käydä sitä läpi tässä. Yritys kielsi alunperin mahdollisuutensa puuttua alihankkijoidensa toimintaan, kun epäkohdat tulivat ilmi. Paine ja huono julkisuus kasvoi ja sen lopulta tämän vaikutus myyntiin pakotti toimiin. 10 vuotta sitten yrityksen toimitus johtaja Phil Knight astui esiin ja myönsi että hänen kenkänsä ovat tulleet synonyymiksi orjatyölle. Yritys lupasi muuttaa tapansa - pakon edessä. Pian tämän pressikonferenssin jälkeen alkoi tulla esille palkkaukseen littyviä ongelmia kaukoidästä. Ja näyttää siis siltä että edelleenkin painitaan samojen ongelmien kanssa.

Jokin on kuitenkin muuttunut kymmenessä vuodessa. Se on suhtautuminen ongelmiin. Niitä ei enää peitellä, ne otetaan vakavasti ja niihin luvataan puuttua. Vielä ei ole päästy kuitenkaan siihen pisteeseen että kaikkialla maailmassa työntekijöillä olisi ihmisarvoiset olosuhteet.

Olipa kyse sosiaalisesta tai ympäristövastuusta huima muutos on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Ennen yritykset yrittivät vaikuttaa lainsäätäjiin, jotta esim. ympäristölakeja ei tiukennettaisi. Nyt asioida parannetaan vapaaehtoisesti, toiminta on proaktiivista. Tai ainakin useimmat parantavat ja onhan se edistystä että jopa se on muuttunut reagoivaksi, kun ongelmia ilmenee.

Tervehdys arvoisat lukijat!

2008-08-01T04:41:00.000-07:00

Tämä blogin aloitus on ollut mielessäni useamman kuukauden ajan, mutta olen siirtänyt sitä koko ajan koska en ole ollut varma riittääkö aikani riittävään aktiivisuuteen kirjoittamisessa. Onnistunut blogi vaatii kuitenkin vähintään 1-2 kertaa viikossa huolenpitoa.

Keskustelu yritysten yhteiskuntavastuusta ja ympäristöasioista on lisääntynyt viime aikoina. Uskon että suomenkieliselle blogille, joka seuraa kirjallisuutta, mediaa ja tapahtumia tästä näkökulmasta, on kysyntää. Päivittäen saamme lukea yrityksistä, jotka tavalla tai toisella epäonnistuvat CSR-alueella (Corporate Social Responsibility). Vastuullista Toimintaa -blogi tulee siis keskittymään yritysten yhteiskuntavastuun moniuloitteeseen kokonaisuuteen. Katsantokanta ei voi kuitenkaan rajoittaa vain yrityksiin vaan sen tulee kattaa laajemmin sidosryhmät. Toivottavasti tästä ei tule pitkä lista epäonnistumisia ja kritiikkiä vaan myös lista loistavista oivalluksiksta siitä kuinka yritykset ovat onnistuneet muuttamaan maailmaa parempaan suuntaan ja luomaan samalla taloudellista hyötyä omistajilleen ja mielekästä työtä ihmisille.

Tämä ei ole ensimmäinen blogi-kokeiluni. Tiedän mihin ryhdyn. Reilun vuoden ajan kirjoitin markkinoinnista ja tekniikasta www.s60.com sivuilla MRKTNGman blogissa. Kyseessä oli työnantajan ajalla ja rahalla tehty työ. Tässä on kyseessä puhtaasi oma aika ja henkilökohtainen kiinnostus. En työskentele CSR-asioiden parissa. Opiskelen vapaa-ajalla environmental management kursseja Helsingin Kauppakorkeassa ja olen matkustanut, vai sanoisiko rypenyt, riittävän määrän kehitysmaissa reppu selässä jotta maailman monimuotoisuus jollain tavalla aukeaisi koko karmeudessaan ja kauneudessan minulle.

Toivottavasti saamme hyvän keskustelun aikaan.